Näyttämötaiteen juhlaa Nätti-Gaalassa

Vuosia sitten helsinkiläinen tuttu totesi terassipaikkaa miettiessämme: ”Hei c’mon, ei tää ole Rovaniemi, täällä on enemmän kuin yksi terassi!” Muistan, miten loukkaantunut olin tuolloin Rovaniemen, tulevan kotikaupunkini, puolesta. Olihan siellä terasseja vieri vieressä!

Tämä episodi palasi mieleeni, kun lajissaan ensimmäisen Nätti-Gaalan alussa listattiin vuoden 2017 ensi-iltoja. Lähes kuusikymmentä esitystä! Oikeesti?! Jo gaalan järjestäjien listalla oli lukuisia toimijoita, ja näin hengästyttävä esitysten määrä tämänkokoisessa kaupungissa – mistä se muusta kertoo kuin huikeasta aktiivisuudesta, tekemisen palosta ja yhteishengestä.

Kun muutin Rovaniemelle, tiesin Rovaniemen teatterin, Lapin ylioppilasteatterin ja Konttisen kesäteatterin. Saattoi niitä muutama muukin olla – mutta tuskin kuitenkaan yhtä monta kuin nykyään. Tällä hetkellä näyttämö- ja esittävän taiteen alalla on monipuolinen joukko ammattilaisia ja harrastajia, ja esittävän taiteen kenttä ulottuu puheteatterista ja improsta tanssitaiteeseen, liikeilmaisuun, musiikkiteatteriin, sirkukseen ja nukketeatteriin.

Esitys ei läheskään aina tarvitse sanoja, mikä ilahduttavasti näkyi myös gaalassa saaduissa näyttämötaiteen makupaloissa. Myös ehdokkaat palkintojen saajiksi oli valittu oivasti ja oivaltavasti.

Nätti-Gaala syntyi talvikauden vastineeksi Teatterisodalle, jossa paitsi kisaillaan, myös tavataan, jutellaan, nauretaan, puhutaan menneistä ja tulevista esityksistä. Se juuri olikin ihan parasta: nähdä ihmisiä pitkän talven jälkeen. Vaikka vällyjen alta kaivautuminen ja talvenkalpean naaman saattaminen juhlakuntoon (vyötärölle kertyneestä kakkutelineestä puhumattakaan) olikin aikamoinen urakka, se kannatti. Juhlamieli syntyy myös valmistautumisesta. 

Bloggaaja sai hilattua itsensä gaalaan.
Kuvan otti Annamari Manninen.

Niinhän se on myös esityksissä: lavalle nousemisessa ja yleisön kohtaamisessa on taikaa, mutta yhtä kiehtovaa on harjoitteluprosessi, yhdessä tekeminen ja esitykseen valmistautuminen.

Jossain vaiheessa mielessä käväisi ajatus, että ”voi voi, kun en ehtinyt/jaksanut/viitsinyt viime vuonnakaan katsoa kuin murto-osan kaikista hienoista esityksistä”. Mutta mitäpä siitä? Ei tämä suorittamista ole. Kulttuurikunnon voi saavuttaa vähemmälläkin rehkimisellä. Silti joskus toivoisin itselleni Hermione Grangerin ajankääntäjää (ja lisäksi hurjaa määrää lisäenergiaa), jotta useammin saisin lähdetyksi! 

Jokaisesta esityksestä jää muistijälki.

Kiitos teille Nätti-Gaalan järjestäjät, ihanat juontajat, kaikki esiintyjät ja tietysti kaikki näyttämötaiteen tekijät! Teatterisodassa taas tavataan.

- Pälvi -