Tänään pääsin privaatisti tutustumaan Lappia-talon sokkeloisiin käytäviin. Jos olisin päässyt samanlaiselle kierrokselle 25 vuotta sitten, niin ehkä minusta olisi sittenkin tullut arkkitehti eikä vain insinööriä. Teini-ikäisenä fanitin hurjasti Alvar Aaltoa, nautiskelin pääasiassa Rovaniemen pääkirjaston arkkitehtuurista ja piirtelin talojen pohjapiirroksia. Olen siis ollut todella tyypillinen teini... Taisi kuitenkin seinällä olla Dingon juliste eikä kuvaa Alvarista. Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että Lappia-talo on komea rakennus. Oli siis todella hienoa päästä kurkistelemaan sinne, minne ei yleensä yleisö pääse.
Kierros alkoi aulan marmorilattialta ja eteni henkilökunnan tiloihin hallintokäytävältä puvustamoon. Ennen puvustamoa vilkaistiin "näpertämöön", jossa syntyy esityksiin kaikki huonekaluja pienemmät esineet. Siellä oli kyllä vaikka minkä näköistä purkkia, purnukkaa ja pensseliä.
Tässä vaiheessa olin jo ihan pyörällä päästäni, etten olisi osannut takaisin marmorilattialle. Onneksi teatterin markkinoija, Kati tiesi mihin olemme menossa. Lavastamossa oli työn alla seuraavien esitysten korokkeita ja näkyipä siellä olevan jonkun kuninkaallisen valtaistuinkin...
Seuraavaksi teatterin sydämeen, näyttämölle. Aiemmin olen katsonut näyttämölle vain katsomosta käsin ja olen ajatellut, että katsomo on suuri ja esiintymislava pieni, mutta sehän onkin toisin päin! Tilaa ei ole vain lavan takana, vaan tilaa on lavan ympärillä, myös ylhäällä. Yläilmoista oli mielenkiintoinen näkövinkkeli näyttämölle ja pieni insinööri sisälläni ihaili paljaita, tunturinmuotoisia betonipalkkeja. Kertakaikkisen hienoa!
Tunnelma teatterissa päivällä oli hyvinkin arkinen ja rauhallinen. Pukuja syntyi, uusia tekstejä oli luennassa, lippukassa kilahteli ja näyttämöllä surisi imuri. Näytösten aikana teatteri varmaan herää eloon, syke kohoaa ja valot syttyy.
Mielenkiintoinen kurkistus kulisseihin. Teatteri on Suuri.
Seuraavan kerran sitten Katsojan silmin katsojan paikalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti