Kun vielä muistan
”Kun nyt olet yksin
ja itku yössäs’ on,
niin joet tulvimaan itke,
tulvimaan itke.
Niin kerran itkin minäkin.”
ja itku yössäs’ on,
niin joet tulvimaan itke,
tulvimaan itke.
Niin kerran itkin minäkin.”
Kävin taannoin tammikuussa katsomassa
Rovaniemen teatterissa näytelmän Kun vielä muistan,
jossa Kylli Köngäs ja Anna Laakso kertoivat muistin
menetyksestä musiikin kautta. Carolan kappaleiden sanoitukset
tukivat näytelmää ja tekivät siitä
kokonaisen, helposti lähestyttävän, vaikka aihe
itsessään on valitettavan vakava ja raskas. Kiinnitin
huomiota lavasteisiin, jotka sopivat näytöksen sanomaan.
Lähipiirissäni on muistisairautta läpi käyviä
ihmisiä ja sanoma upposi, koskettavaa! Erityisen rankkaa
muistisaraus on monesti lähiympäristölle, joka
huolehtii yksilöstä, jolla muistisairaus on – rankka
paikka! On vaikea käsittää miltä tuntuu unohtaa
miksi tekee jotakin asiaa tai missä on ja miksi sinne on tullut.
Uskoisin itse ainakin panikoivani tilanteessa. Näytelmässä
oli vahvaa tulkintaa ja tunteita nostattavia kohtauksia, suosittelen
lämpimästi! Herättää ajatuksia.
Anna Laakso ja Kylli Köngäs. Kuva Jouni Porsanger |
Keskity!
Näytelmässä nostettiin
hetkessä elämisen ja keskittymisen taito esille, jotka
jäivät mieleeni. Aloin pähkäilemään
aihetta, sillä se on tullut vastaan aiemminkin eri lähteissä
ja kirjoissa. Hetkessä elämistä suosittelen kaikille,
silloin keskittyy olennaiseen eikä elä huomisen kiireessä ja aikatauluissa.
Pakollinen avautuminen aiheesta oman
elämän haasteiden kautta peilattuna seuraa luonnollisesti
tässä. Suunnittelen tällä hetkellä vuoden
2013 Mahdollisuuksien tori -ohjelmistoa ja teen muuta taustatyötä
festivaalin kasaamiseksi. Festivaalin kasaaminen on aikaa vievää,
monesti rasittavaa ja ongelmallista, mutta samalla antoisaa,
yhteisöllistä ja haastavaa, sekä työn tulokset on
nähtävissä tapahtumapäivänä palautteena
itselle tehdyn työn onnistumisesta ja parannettavista yksityiskohdista seuraavaa vuotta varten.
Minulta on monesti kysytty miksi
järjestän tapahtumaa ja vielä ilmaiseksi?
Olen pähkäillyt ja
pyöritellyt vastausta monesti yrittäen selventää
sitä myös itselleni. Etten kyllästy? tuottamisen
ilosta? luovuuden ylläpitämiseksi? Ehkä haluan
vaikuttaa festivaalin kautta lähiympäristöön ja
tuoda sen sanomaa esille, joka vaihtuu vuosittain ja luo haasteita.
Ehkä haluan että ääneni kuullaan? Kenties
tarvitsen haasteita, jotta pysyn terveenä ja liikkeessä.
Carpe diem!
Suurin haasteeni tässä
kaikessa on elää hetkessä, sekä samalla järjestää
useita tapahtumia, jotka luonnollisesti vievät aikaa
kalenterista. Tänä vuonna olen kuitenkin päättänyt
ottaa rennosti ja antaa virran viedä. Elän hetki ja päivä
kerrallaan, pyrin olla suunnittelematta liikoja. Voin huomattavasti
paremmin ja olen rennompi koska olen ymmärtänyt ottaa omaa
aikaa. Puhelin äänettömälle ja sohvalle
ketunpesään, ymmärtävään kainaloon
-Tarve voimaantua ja hengittää. Elää juuri siinä
hetkessä.
Joet tulvimaan itke, Carola
Säv. A. Hamilton, san. Sauvo
Puhtila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti