keskiviikko 20. helmikuuta 2013

muistan... Elää hetkessä!

Kun vielä muistan

”Kun nyt olet yksin
ja itku yössäs’ on,
niin joet tulvimaan itke,
tulvimaan itke.
Niin kerran itkin minäkin.”

Kävin taannoin tammikuussa katsomassa Rovaniemen teatterissa näytelmän Kun vielä muistan, jossa Kylli Köngäs ja Anna Laakso kertoivat muistin menetyksestä musiikin kautta. Carolan kappaleiden sanoitukset tukivat näytelmää ja tekivät siitä kokonaisen, helposti lähestyttävän, vaikka aihe itsessään on valitettavan vakava ja raskas. Kiinnitin huomiota lavasteisiin, jotka sopivat näytöksen sanomaan. Lähipiirissäni on muistisairautta läpi käyviä ihmisiä ja sanoma upposi, koskettavaa! Erityisen rankkaa muistisaraus on monesti lähiympäristölle, joka huolehtii yksilöstä, jolla muistisairaus on – rankka paikka! On vaikea käsittää miltä tuntuu unohtaa miksi tekee jotakin asiaa tai missä on ja miksi sinne on tullut. Uskoisin itse ainakin panikoivani tilanteessa. Näytelmässä oli vahvaa tulkintaa ja tunteita nostattavia kohtauksia, suosittelen lämpimästi! Herättää ajatuksia.

Anna Laakso ja Kylli Köngäs. Kuva Jouni Porsanger


Keskity!

Näytelmässä nostettiin hetkessä elämisen ja keskittymisen taito esille, jotka jäivät mieleeni. Aloin pähkäilemään aihetta, sillä se on tullut vastaan aiemminkin eri lähteissä ja kirjoissa. Hetkessä elämistä suosittelen kaikille, silloin keskittyy olennaiseen eikä elä huomisen kiireessä ja aikatauluissa.

Pakollinen avautuminen aiheesta oman elämän haasteiden kautta peilattuna seuraa luonnollisesti tässä. Suunnittelen tällä hetkellä vuoden 2013 Mahdollisuuksien tori -ohjelmistoa ja teen muuta taustatyötä festivaalin kasaamiseksi. Festivaalin kasaaminen on aikaa vievää, monesti rasittavaa ja ongelmallista, mutta samalla antoisaa, yhteisöllistä ja haastavaa, sekä työn tulokset on nähtävissä tapahtumapäivänä palautteena itselle tehdyn työn onnistumisesta ja parannettavista yksityiskohdista seuraavaa vuotta varten.

Minulta on monesti kysytty miksi järjestän tapahtumaa ja vielä ilmaiseksi?
Olen pähkäillyt ja pyöritellyt vastausta monesti yrittäen selventää sitä myös itselleni. Etten kyllästy? tuottamisen ilosta? luovuuden ylläpitämiseksi? Ehkä haluan vaikuttaa festivaalin kautta lähiympäristöön ja tuoda sen sanomaa esille, joka vaihtuu vuosittain ja luo haasteita. Ehkä haluan että ääneni kuullaan? Kenties tarvitsen haasteita, jotta pysyn terveenä ja liikkeessä.

Carpe diem!

Suurin haasteeni tässä kaikessa on elää hetkessä, sekä samalla järjestää useita tapahtumia, jotka luonnollisesti vievät aikaa kalenterista. Tänä vuonna olen kuitenkin päättänyt ottaa rennosti ja antaa virran viedä. Elän hetki ja päivä kerrallaan, pyrin olla suunnittelematta liikoja. Voin huomattavasti paremmin ja olen rennompi koska olen ymmärtänyt ottaa omaa aikaa. Puhelin äänettömälle ja sohvalle ketunpesään, ymmärtävään kainaloon -Tarve voimaantua ja hengittää. Elää juuri siinä hetkessä.


Säv. A. Hamilton, san. Sauvo Puhtila

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti