perjantai 7. syyskuuta 2018

Teatterin esirippu aukeaa ja pitää arjen loitolla

Rovaniemen Teatterisyksy 2018 avattiin kirjavalla Syyskimaralla, joka esitteli maistiaisia tulevasta teatterikaudesta. Kavalkadi tarjosi mielenkiintoisen läpileikkauksen tulevasta teatterimme tarjonnasta: klassikoita, musiikkiteatteria, lastennäytelmiä, reissuteatteria ja esiintymisvalmennuksia.


Syyskimaran kärkeen katsojille tarjoiltiin pilkahdus Minna Canthin klassikon Papin perheen modernisoidusta versiosta. Sakari Hokkanen on uudistanut näytelmän tähän päivään, ja yleisössä herättikin riemastusta Prinsessa Ruususen rietastelu, kunnes mellastamisen keskeytti pastorin osaa näyttelevä Pirjo Leppänen, tutummin Jentte.


Jentte - vain liperit puuttuu


Joulu tulee taas!

Toiminnanjohtaja Sari Alatalo ilahdutti joulufaneja kertomalla, että iki-ihanan Joulutarinan uusintaensi-ilta on marraskuussa, tarkemmin 23.päivä. Nikolaksen hellyttävän tarinan on käsikirjoittanut ja ohjannut Rovaniemen näyttämölle Kari Väänänen. Näytelmän musiikista vastaa Minna Siitonen ja vauhdikkaista tanssinumeroista Rimpparemmi. 

Joulufanit, tästä se oikea joulunodotus alkaa, joten marras-tai joulukuussa koko perheen voimin teatteriin fiilistelemään Joulutarinaa. PS: kyseessä on viimeinen esityskausi, joten älä missaa tätä!

Nikolas <3


Teatteri tekee hyvää

Rovaniemen teatteri on ottanut ilahduttavan vahvan otteen vastuullisesta ja vaikuttavasta toiminnasta kulttuurin keinoin. Kohderyhmänä ovat lapset ja nuoret, vanhukset ja työyhteisöt. Tälle ISO peukku!


Nuorille

Maailman suurin taidearviointi käynnistyy, kun kasiluokkalaiset houkutellaan draaman pariin Taidetestaajat -hankkeen keinoin. Peräti 1100 lappilaista kasiluokkalaista pääsee katsomaan Parin perhe -näytelmän, kurkistamaan kulisseihin ja työstämään näkemänsä pohjalta julistenäyttelyä. Tulevien kriitikkojen arvioita on myöhemmin luettavissa verkkosivulta taidetestaajat.fi.


Vanhuksille ja lapsille

Reissuteatteri puolestaan yhdistää sukupolvia tuomalla yhteen vanhusten palvelutalojen iäkkäät asukit ja päiväkotien leikki-ikäiset lapset. Lasten ja vanhusten kohtaamisissa yhteisenä universaalina  kielenä ovat lorut ja leikit. Reissuteatterilaiset pakkaavat matkalaukkuunsa musiikkia, laulua ja tarinaa ja suuntaavat palvelutaloihin tilauksesta. 

Jos olet tilaajana tällaiseen toimintaan, nyt se on mahdollista! Hauskuttavat ja viihdyttävät roolihahmot matkalaukkuineen ovat saatavilla palvelutaloihin viikosta 45 eteenpäin pikkurahalla mailto:teatteri@rovaniementeatteri.fi.

Pikkuväelle on tarjolla Sammakon tunteiden tuulimylly vuorovaikutus- ja ryhmätyötaitojen kehittämistä ja oppimista hauskasti leikkisillä draamaharjoitteilla.

PS. Kaikkia yli 3-vuotiaita hauskuuttaa teatterin ohjelmistossa Sammakon satumainen elämä Kero-näyttämöllä sekä Lapin kiertueella


Onko sammakko kastunut...vai sittenkin RAkastunut?


.

Työssä puurtaville

Teatterilaisilla on esiintyminen ja ilmaisutaito hanskassa, ja tätä osaamista on tilattavaissa myös työelämän tarpeisiin. Teatteri-ilmaisun ohjaaja Anne Niskanen nosti esiin työhyvinvointivalmennukset ja Shöy taim! - esiintymisvalmennuksen, joka on tuhti paketti hauskaa tekemistä ja tehokasta ryhmävalmennusta.

Opetus- ja kasvatusalan työntekijät, erityisesti opettajat, ovat stagella päivittäin. Heille on tuotteistettu koulutuspaketti, jossa saadaan vinkkejä toiminnalliseen opetukseen, vuorovaikutukseen ja tunteiden tunnistamiseen.

Hyödyllistä, siis! Jos innostuit, kurkkaa lisätiedot.


Jatsia, foxia, kupletteja ja pikkujoulubuffaa

Aikuisten viihdejanoon tarjoilee vastauksen Hovinpohja, jota pääsee katsomaan Saivo-näyttämölle heti 12.9. alkaen! Esko Janhusen käsikirjoitus ja Tero Heinämäen ohjaus tarjoilee tarinaa 1945 -luvun  Suomi-filmien tyyliin. Näytelmä vie yleisön anniskeluravintolaan Hovinpohjaan, joka elää tuhotun Pohjanhovin kivijalassa.

Syyssikermän makupalassa nähtiin kosinta aitoon herkkään väylänvartelais-tyyliin., vaan eipä ollut kosittava neitokaan herkimmästä päästä...mutta ei siitä enempää, tämä on nähtävä itse!

Makupalana saatiin kuulla varmuuden vuoksi biisi, jonka sanoitus sanoitus sai yleisön repeilemään. Varmuuden vuoksi. Jos ei pimeitä syysiltoja piristetä tällä, niin ei sitten millään! Puhumattakaan pikkujoulukaudesta, jolloin tarjolla teatterielämyksen kyytipojaksi on myös buffet-tarjoilu.

ps: pohjoisen meininkiä on tulossa lisääkin, kun meänkielinen näytelmä Sekarotu Blandras on nähtävissä ja kuultavissa 9.9. vierailevan Torniolaakson teatterin toimesta

Ja paljon muuta


Käy nappaamassa ohjelmisto plarattavaksi Teatterilta, tai kurkkaa lisää näytöksistä tämä tekstin linkityksistä. Loputkin löytyvät kun klikkaat TÄSTÄ.

Näin katsojan silmin kommentoisin, että vaikka nähty sikermä oli lyhyt (noin kolme varttia), jäi siitä kutkuttamaan Hovinpohjan ja Joulutarinan lisäksi Lapin kiertueelle suuntaavat  salissa pöllöilleet Marmariksen turistit Eila, Rampe ja Likka sekä vieraileva Linnateatterin komedia Miehenkäyttöpas, joka porautuu suomalaiseen miehisyyteen luita ja ytimiä myöten by Jukka Rasila ja Mika Räinä (2.10. suurella näyttämö Tievalla)

Muita koukkuja:



PS: herkkusuita hemmottelee näytösten väliajoilla edelleen CafeBar21, jonka valikoimissa on huomioita asiakkaiden toiveita paikallisuudesta ja vegaanisuudesta.


Riemukirjavaa teatterisyksyä!


kuvat: Kaisa Sirén

kirjaili: Anne, www.akkustannus.com




sunnuntai 26. elokuuta 2018

Teidän hiili on meidän hiili – kiihkeä Teatterisota päättyi halipusi-tunnelmissa

Kemiläistä eläytymistä. Kuva Pälvi Rantala
Pihalla olemisen taidetta

Ihana katsoa esitystä, josta ei tajua yhtään mitään”, totesi tuomariston puheenjohtaja Liisa Penttilä tanssiteatteri Rimpparemmin sotahuudosta. 

Olen samaa mieltä: seitsemännen Teatterisodan parhaat hetket olivat jälleen niitä, jolloin joko katsoja tai näyttelijät – tai ehkä molemmat? – olivat ihan pihalla. Pihalla oleminen on oma taiteenlajinsa, ja Teatterisodassa ihan parasta on juuri se, ettei koskaan voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Rovaniemeläisten konkareiden Lentävän Poron teatterin, Rimpparemmin ja Lapin ylioppilasteatterin, lisäksi mukana oli kaksi uutta tulokasta: Piste Collective sekä kaukomaille kulttuurivaihtoon saapunut Kemin kaupunginteatteri.

Teatterisodasta kirjoittaminen on vähän niin kuin vitsin selittämistä. Tilannekomiikka ja hetkessä syntyneet sanonnat kun harvemmin avautuvat jälkikäteen. ”No sitten siinä oli semmonen kohtaus missä se Kemin Kimmo joutui lankuttamaan tosi pitkään ja se oli ihan tosi hauskaa. Ja se kans oli hauskaa kun Pisteen Hanski koputti Sinikan päässä olevaan ämpäriin.” Oli se, uskokaa nyt! (Paitsi että Kimmosta se lankuttaminen ei ehkä ollut ihan hirveen hauskaa.)

Sanonnoista puheen ollen: tiesittekö, mikä on jaloreikä? No sehän on Lentävän Poron teatterin jättämä aukko Rovaniemen teatterikentässä. ”Velka” oli, ehkei sattumalta, teemana useammassakin esityksessä viikonlopun aikana. Jos kemiläiset saivat viikonlopun aikana kuulla loputonta kuittailua, noh, Kemistä, niin eivät muutkaan suolaukselta säästyneet. Teatterisota oli jälleen pikaopas paikalliseen kulttuurielämään, sen ajankohtaisiin juoruihin, uutisiin ja kipupisteisiin.

Sipuli, jossa on sisältöä

Takamatkasta välittämättä musiikillisesti ja draamallisesti vahva ja ehdottoman tilannetajuinen Kemin joukkue (Johanna Virsunen ja Kimmo Hirvenmäki) peittosi kaikki muun muassa sipulinmuotoisella syväanalyysillä Katri-Helenuuden olemuksesta. Perjantain välifinaalissa Kemi voitti LYTin, jonka kauniissa rakkausmusikaalikohtauksessa rikottiin neljättä seinää ihan huolella. 
LYTin voittoisa joukkue ja esteetön esitys. Kuva VeePee Salmi

Vastarintaliike Punainen hevonen yllätti vielä kerran ilmoittautumalla oma-aloitteisesti mukaan finaaliin. Koskettavassa Suojelija-kohtauksessa Minna Siitonen ja Jonne Kaaretkoski osoittivat, että teatterin vuoksi voi tehdä mitä vain. Kuten esimerkiksi kieriskellä sateesta tulvivalla lavalla, syysflunssan uhallakin.

Esteetöntä rinnakkais-Topeliusta

Lauantaina Teatterisodassa nähtiin neljän minuutin mittaiset, etukäteen valmistellut kohtaukset, joissa tuomariston ohjeiden mukaan tuli olla mukana Topeliuksen tuotantoa, esteettömyyttä, eikä rinnakkaistodellisuudestakaan sakotettaisi.

Rimpparemmin esitys oli jälleen kerran vangitseva ja ajatuksia herättävä. Topeliuksen kauniit luontokuvaukset yhdistettynä kaasunaamareihin ja nykytanssin liikekieleen herkistivät myös tuomariston.

Kemin teatterin finaaliesityksessä oli esteettömyyden lisäksi intensiteettiä – tämän neliminuuttisen ainakin bloggaaja seurasi herkeämättä. Uusinnan savolaisversio toi mukaan rinnakkaistodellisuuden: tällaiselta se kuulostaisi, jos Savon murteesta olisi tullut se virallinen suomen kieli!

Kemiläisten finaalivetoon ehti mukaan myös kapellimestari Anna, joka oli unohdettu kyydistä Rieskapaikan vessaan. Jälleen yksi linkki Teatterisodan omituisten sattumusten sarjaan: yhtenä vuonna Ese unohdettiin saunaan käristymään makkaraksi, toisena vuonna juontaja Jussi oli muuttunut kyborgiksi. Kaikkeen sitä näyttelijä ryhtyy tai joutuu tai suostuu.

Kilpalaulantaa ja nalleosastoa

Finaaliin ryhdyttäessä rovaniemeläistä kylmäsi: käykö tosiaan niin, että Kemi saa nöyryyttää kaikkia Rovaniemen teattereita seuraavan vuoden ajan? Eipä sentään: kilpalaulannan päätteeksi LYT korjasi voiton kotiin, esteettömään ja raikasilmaiseen Wiljamiin. (Mitä, sarkasmia? Hus pois se minusta!) 
Juontaja-Jussi ainoana tietää
huutoäänestyksen tuloksen.
Kuva VeePee Salmi

Sota päättyi jälleen (Penttilän sanoin) nalleosastoon ja yhteen hiileen puhaltamiseen. ”Teidän hiili on meidän hiili”, laulettiin kuorossa. 
Älkää nyt Kemissä kuitenkaan ottako sitä Aladdinia enää ohjelmistoon, olivat ne hiilet sitten kyteviä tai pätevästi sammutettuja.

Puhalletaanko vielä ensi vuonna yhteen hiileen, syttyykö Teatterisota roihuamaan vai lasketaanko miekat, kirveet, ämpärit ja muut härpäkkeet lopullisesti, sen näyttää vuosi 2019.
Kiitos Teatterisota 2018, onnea voittaja LYT, näkemisiin – toivottavasti – ensi vuonna!

- Pälvi -