Teidän hiili on meidän hiili – kiihkeä Teatterisota päättyi halipusi-tunnelmissa

Kemiläistä eläytymistä. Kuva Pälvi Rantala

Pihalla olemisen taidetta

”Ihana katsoa esitystä, josta ei tajua yhtään mitään”, totesi tuomariston puheenjohtaja Liisa Penttilä tanssiteatteri Rimpparemmin sotahuudosta. 

Olen samaa mieltä: seitsemännen Teatterisodan parhaat hetket olivat jälleen niitä, jolloin joko katsoja tai näyttelijät – tai ehkä molemmat? – olivat ihan pihalla. Pihalla oleminen on oma taiteenlajinsa, ja Teatterisodassa ihan parasta on juuri se, ettei koskaan voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Rovaniemeläisten konkareiden Lentävän Poron teatterin, Rimpparemmin ja Lapin ylioppilasteatterin, lisäksi mukana oli kaksi uutta tulokasta: Piste Collective sekä kaukomaille kulttuurivaihtoon saapunut Kemin kaupunginteatteri.

Teatterisodasta kirjoittaminen on vähän niin kuin vitsin selittämistä. Tilannekomiikka ja hetkessä syntyneet sanonnat kun harvemmin avautuvat jälkikäteen. ”No sitten siinä oli semmonen kohtaus missä se Kemin Kimmo joutui lankuttamaan tosi pitkään ja se oli ihan tosi hauskaa. Ja se kans oli hauskaa kun Pisteen Hanski koputti Sinikan päässä olevaan ämpäriin.” Oli se, uskokaa nyt! (Paitsi että Kimmosta se lankuttaminen ei ehkä ollut ihan hirveen hauskaa.)

Sanonnoista puheen ollen: tiesittekö, mikä on jaloreikä? No sehän on Lentävän Poron teatterin jättämä aukko Rovaniemen teatterikentässä. ”Velka” oli, ehkei sattumalta, teemana useammassakin esityksessä viikonlopun aikana. Jos kemiläiset saivat viikonlopun aikana kuulla loputonta kuittailua, noh, Kemistä, niin eivät muutkaan suolaukselta säästyneet. Teatterisota oli jälleen pikaopas paikalliseen kulttuurielämään, sen ajankohtaisiin juoruihin, uutisiin ja kipupisteisiin.

Sipuli, jossa on sisältöä

Takamatkasta välittämättä musiikillisesti ja draamallisesti vahva ja ehdottoman tilannetajuinen Kemin joukkue (Johanna Virsunen ja Kimmo Hirvenmäki) peittosi kaikki muun muassa sipulinmuotoisella syväanalyysillä Katri-Helenuuden olemuksesta. Perjantain välifinaalissa Kemi voitti LYTin, jonka kauniissa rakkausmusikaalikohtauksessa rikottiin neljättä seinää ihan huolella. 

LYTin voittoisa joukkue ja esteetön esitys. Kuva VeePee Salmi

Vastarintaliike Punainen hevonen yllätti vielä kerran ilmoittautumalla oma-aloitteisesti mukaan finaaliin. Koskettavassa Suojelija-kohtauksessa Minna Siitonen ja Jonne Kaaretkoski osoittivat, että teatterin vuoksi voi tehdä mitä vain. Kuten esimerkiksi kieriskellä sateesta tulvivalla lavalla, syysflunssan uhallakin.

Esteetöntä rinnakkais-Topeliusta

Lauantaina Teatterisodassa nähtiin neljän minuutin mittaiset, etukäteen valmistellut kohtaukset, joissa tuomariston ohjeiden mukaan tuli olla mukana Topeliuksen tuotantoa, esteettömyyttä, eikä rinnakkaistodellisuudestakaan sakotettaisi.

Rimpparemmin esitys oli jälleen kerran vangitseva ja ajatuksia herättävä. Topeliuksen kauniit luontokuvaukset yhdistettynä kaasunaamareihin ja nykytanssin liikekieleen herkistivät myös tuomariston.

Kemin teatterin finaaliesityksessä oli esteettömyyden lisäksi intensiteettiä – tämän neliminuuttisen ainakin bloggaaja seurasi herkeämättä. Uusinnan savolaisversio toi mukaan rinnakkaistodellisuuden: tällaiselta se kuulostaisi, jos Savon murteesta olisi tullut se virallinen suomen kieli!

Kemiläisten finaalivetoon ehti mukaan myös kapellimestari Anna, joka oli unohdettu kyydistä Rieskapaikan vessaan. Jälleen yksi linkki Teatterisodan omituisten sattumusten sarjaan: yhtenä vuonna Ese unohdettiin saunaan käristymään makkaraksi, toisena vuonna juontaja Jussi oli muuttunut kyborgiksi. Kaikkeen sitä näyttelijä ryhtyy tai joutuu tai suostuu.

Kilpalaulantaa ja nalleosastoa

Finaaliin ryhdyttäessä rovaniemeläistä kylmäsi: käykö tosiaan niin, että Kemi saa nöyryyttää kaikkia Rovaniemen teattereita seuraavan vuoden ajan? Eipä sentään: kilpalaulannan päätteeksi LYT korjasi voiton kotiin, esteettömään ja raikasilmaiseen Wiljamiin. (Mitä, sarkasmia? Hus pois se minusta!) 

Juontaja-Jussi ainoana tietää
huutoäänestyksen tuloksen.
Kuva VeePee Salmi

Sota päättyi jälleen (Penttilän sanoin) nalleosastoon ja yhteen hiileen puhaltamiseen. ”Teidän hiili on meidän hiili”, laulettiin kuorossa. 

Älkää nyt Kemissä kuitenkaan ottako sitä Aladdinia enää ohjelmistoon, olivat ne hiilet sitten kyteviä tai pätevästi sammutettuja.

Puhalletaanko vielä ensi vuonna yhteen hiileen, syttyykö Teatterisota roihuamaan vai lasketaanko miekat, kirveet, ämpärit ja muut härpäkkeet lopullisesti, sen näyttää vuosi 2019.

Kiitos Teatterisota 2018, onnea voittaja LYT, näkemisiin – toivottavasti – ensi vuonna!

- Pälvi -