Yksitoistavuotiaana istuin olohuoneen sohvalla ja kuuntelin,
miten levysoitin napsahteli. Vinyylilevy oli soinut loppuun jo aikaa sitten,
mutta en uskaltanut nousta sohvalta vaihtamaan puolta. (Sivumennen sanoen
kuuntelin Alla Pugatsovaa; älkää kysykö miksi. Jotain selittänee se, että vuosi
oli 1984.)
Syy kauhistukseen ja totaaliseen pelkohalvaukseen oli se, että
olin juuri lukenut loppuun Agatha Christien Kymmenen
pientä neekeripoikaa (kirjan tuolloinen suomennettu nimi). Kuukausiin en
halunnut mennä yksin kellariin tai nukkua ilman yövaloa. Pidin kirjasta
esitelmän koulussa, mutta vuosikymmenin en voinut lukea sitä uudelleen. Jo
kirjan kannen näkeminen kirjastossa tuotti kylmiä väreitä.
Yli kolmenkymmenen vuoden jälkeen pelko on jo hiukan
hellittänyt, joten uskaltauduin Lapin Ylioppilasteatteriin katsomaan Esa-Pekka
Tupin ohjaaman tulkinnan klassikkomysteeristä. Kun taloudessamme asuu kaksi
vakaata Christie-fania, odotukset olivat varsin korkealla – tai sanottaisiinko
nyt niin, että etukäteen ajattelin: toivottavasti ne ei sössi tätä.
Eivät ne sössineet.
LYT:n versio suljetun huoneen arvoituksesta on tyylikäs ja
perinteinen. Pääosassa ovat kymmenen henkilön tarinat ja suhteet – menneisyyden
synnit ja rikokset paljastuvat vähitellen, ja jokainen käyttäytyy
kriisitilanteessa itselleen luontaisella tavalla. Lavastus, valaistus ja
puvustus on suunniteltu huolellisesti, ja kokonaiskuva on komea. Läpi näytelmän
ihailin hallittuja, harmonisia näyttämökuvia.
Ensi-illassa oli tunnelmaa jo senkin vuoksi, että Wiljamin sali
oli kuin täyteen ammuttu (anteeksi, freudilainen lipsahdus. Heh.) Vessajonossa
kuulin, että joku oli ensimmäisen puoliajan seurannut haukankatseella, milloin
takanreunuksella olevat patsaat katoavat, yksi kerrallaan. Itse en ehtinyt
huomata yhdenkään katoavan, hitsinvitsi. Mutta ehkä tämä kertoo vain siitä,
että näyttämön muut tapahtuvat olivat kiinnostavampia!
Kotiin päästyä oli pakko ottaa drinkki – jos nyt ei tuikku
murheeseen, niin ainakin kaamokseen.
Kiitos LYT!
- Pälvi -
Eikä yksikään pelastunut. Käsikirjoitus Agatha Christie,
suomennos Toini Havu, ohjaus Esa-Pekka Tuppi. Ensi-ilta 4.11., seuraava esitys
pe 10.11. kello 19 Rovaniemellä kulttuuritalo Wiljamissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti