Tipu Tipu Tipu! Moskova!

Viittaanko otsikolla pääsiäiseen, joka meni jo? Miten Moskova liittyy pääsiäiseen? En toki, eikä tässätapauksessa juuri mitenkään, vaan Kolme Sisarta-näytelmään. Anton Tšehovin kynästä alunperin maailmaan saapuneeseen teokseen, joka teatterin lavalla pääsi elolliseen muotoon Kari Väänäsen ohjauksessa. Näytelmän yhtäaikainen keveys ja raskas tunnelma ovat odottavia, tulevaisuuteen katsovia, hitaita, perhesuhteisiin nojautuvia ajan kuvia, nerokkuudessaan saavat katsojan mukaansa. 

Olga (Helka Periaho), Irina (Malla Ylijurva) ja Maša (Eeva Hautala). Kuva Kaisa Sirén

Ihana roolisuoritus meidän Katsojan Silmin -Rovaniemi blogin kirjoittajalta Mallalta. Mieleen jäi roolin keveys ja avoimuus, vaikka elämän tapahtumat eivät järin keveitä olleetkaan ja ympäristö virikkeetön. Siskosten Olgan, Mašan ja Irinan välinen yhteys on mielenkiintoista seurattavaa. Jokainen heistä on oma persoonansa. Mieleen jäi myös Andrein vaimo Nataša, joka jyräsi sekä palvelusväen, että muiden talon asukkaiden yli ja teki mitä halusi. Havaittavissa suuri ero sivistyneisyyden ja moukkamaisuuden välillä. 

Irina (Malla Ylijurva), Olga (Helka Periaho) ja Maša (Eeva Hautala). Kuva Kaisa Sirén

Päässäni soi viikon verran näytöksestä Tipu tipu tipu! Korvamadon tarjoili omanlaatuinen elämänsä sankari ja mielensäpahoittaja Soljonyi. Hahmossa katsojalle hauska piirre tulee esille, kun ryhmätapaamiset ovat hänelle liikaa ja mieli ylikuormittuu, mutta rauhallisessa ympäristössä hän pysyy suhteellisen kasassa.

Kaipuu Moskovaan kantoi teemana koko näytelmän ajan, ihan itsekin helpottui lopussa kun ihmiset pääsevät osakseen elämässä eteenpäin haaveilun sijaan. Joidenkin polku päättyy traagisesti. Mahtavia roolisuorituksia kauttaaltaan. Kiitos siitä!

Irina (Malla Ylijurva), Olga (Helka Periaho) ja Maša (Eeva Hautala). Kuva Kaisa Sirén.

Mieleeni jäi vaivaamaan yksi sana. Jota en muistanut, mutta se oli hauska. Vasta luettuani uudelleen teatterin sivuilta näytelmän kuvauksen, siellä se oli! Vapauttavaa! Melankuolio! Kuvastaa kyllä hyvin sanana näytelmän sisäistä virettä ihmisissä. Kerrottavaa olisi niin paljon että otan oikotien onneen ja kehoitan sinua katsomaan näytelmän. Lisää näkökulmia näytökseen tarjoilevat myös muut kirjoittajamme. Minulle heräsi kiinnostus lueskella ja tutustua paremmin muihinkin teoksiin näytelmän alkuperäiseltä kirjoittajalta. Täytyy sukeltaa perintökirjahyllyn antimiin, jos sieltä Tolstoin Sota ja rauha löytyi, niin pakkohan siellä myös Tšehovia olla. 

Kevennykseksi tunnelmaan mainittakoon, että väliajalla kävin kahviossa nautimassa vohvelin hillolla ja kermavaahdolla, ette usko kuin hyvää! Onneksi kävelin teatteriin ja takaisin ettei käy kunnon päälle tämä kulttuurin nälkä. 

P.S. Seuraava näytös on jo perjantaina!