Ristiriitainen ahneus Kumisevalla hangella!

Kävimme katsomassa vähän erilaisen näytöksen muutama viikko sitten. Osasin jollakin tapaa odottaa millainen näytös tulee olemaan, sillä sattuman kautta olen saanut käsiini Pirkko Arstilan Susinainen – teoksen ja pidin siitä aikanaan kun luin sen. Juuri äsken hain kyseisen teoksen naftaliinista ja ajattelen lukaista sen uudestaan. Voi olla että luen sitä nyt eri silmin. Susinainen-teos kertoo Reetasta ja hänen vaelluksestaan kivisellä polullaan. Onko Reeta ollut aina paha? Ehdotan että luet Susinainen – teoksen niin tiedät. Se avaa taas Kumisevaan Hankeen uusia ovia ja näkökulmia.

Vähän jännitti ennen näytöstä, ristiriitaiset arviot aiheuttivat kirjoittajalle hikiset kämmenet ja paperipussi olisi pitänyt olla myös mukana, johon hengittää. Tämän vuoksi en ikinä lue arvosteluja tai muiden kirjoittamia tekstejä ennen omaa kokemusta näytöksistä, jotta se oma näkökulma välittyy parhaiten esille. Mietin ennen näytöstä että miksi näytös on saanut ristiriitaisia palautteita; katson nyt niin, että tajuan miksi. Kerron tähän väliin, ennen kuin sukellamme syvemmälle lentonoitien ja tietäjien maailmaan, että Kumiseva Hanki on siis Pirkko Arstilan käsikirjoitus. Seppo Paakkunainen on säveltänyt kokonaisuuden musiikkinäytelmäksi.

Akmeeli (Markku Köngäs) ja Reeta (Aurora Ikävalko) , Kuvaaja: Petri Teppo

Pukuloistoa, rumpuja, revontulia, tähtiä, nuotio lavalla ja oopperaa! Kaikki samassa paketissa, eikä siinä vielä kaikki; Seitakuoro, hyvän ja pahan taistelu, Akmeeli ja Reeta… Ahneuden voima kaikessaan on valtava ja voi viedä mennessään. Näytöksessä on suuri oppitunti elämästä kun pohtii kahden voiman itsekästä valtataistelua. Kaikki muu ympärillä unohtuu ja syntyy kaaos. 

 Maahiskuninkaan tytär Mairke (Anna Laakso). Kuvaaja: Petri Teppo.

Rakkauden voima ja maailman palauttaminen raiteilleen, voisi kuvastaa myös nykypäivää kaikkine myllerryksineen. Meillä on siis vielä toivoa jos pohdimme ahneuden näkökulmaa laajemmin ja palautamme tasapainon itsessämme ja ympäristössämme tekemällä oikein ja ottamalla vastuun omista tekemisistä. Muiden polkuihin voi yrittää halutessaan vaikuttaa, mutta jokainen valitsee tiensä, oli se sitten millainen hyvänsä. Vaikuttavaa ja voimauttavaa, eikö! 

Aslak (Timo Vuento) ja Mairke, Kuvaaja: Petri Teppo

En jälleen kerran halua kertoa sinulle kaikkea koska itse kokemana näytös on kaikista paras. Vielä ehdit katsomaan, mutta kiiruhda toki, sillä niitä on enää muutama jäljellä!  Sen kerron mitä tajusin tästä ristiriidasta. Arstilan teokseen kerran sukeltaneena neuvoni on se, että älä ala pohtimaan liian syvällisesti tematiikkaa tai miten tämä oikeasti on historiankirjoissa tai mytologioissa, ota vapaata siitä kaikesta ja nauti pukuloistosta, esityksestä, musiikista ja anna tarinan viedä mennessään. Itselleni kävi niin, että aloin pohtia vaikka jos mitä. Sain kaksi viikkoa taistella itseni kanssa, miten kirjoitan tämän tekstin, kun katsoin jälleen kerran liian syvälle. Kävimme jopa kirjastossa ja lainasin teoksia mytologioista, sekä Paakkunaisen levyjä avomieheni avustuksella että saisin jonkin otteen tästä. Tänään sain aivosolmuni auki ja tässä on lopputulos. Käy katsomassa teos ja keskustellaan miten sinä koit näytöksen, todella mielenkiintoista olisi kuulla! Katson jos saan vielä lipun viimeiseen esitykseen, nähdään vaikka siellä!

Väliajalla muuten kävimme nauttimassa pienen välipalan kahviossa. Oli niin hyvää että ensi kerralla otan tuplana, ehkä triplana! Suklaata eri muodossa, söpössä pikku pikarissa, ei hyvää päivää! Nautiskelun ohessa keskustelimme näytöksestä ja ihmettelimme niitä näitä, maailman tuulia.

Nähdään teatterissa!