Iloa ja murhetta Hovinpohjassa

Korvikeorkesteri vauhdissa. Kuva: Petri Teppo, Rovaniemen teatteri

Sota on päättynyt, ystävästä vihollisiksi muuttuneet saksalaiset poistuneet. Kaunis ja vilkas Pohjanhovi on kasa raunioita – mutta raunioiden katveessa elämä jatkuu, musiikki soi ja ihmisten ilot ja murheet ovat yhtä suuria ja pieniä kuin ennenkin.

Ravintola Hovinpohjassa katto vuotaa niin sateella kuin paisteella, orkesteri ja kahvi ovat korviketta, mutta sepä ei menoa haittaa. Karoliina (Minna Siitonen) hallinnoi, johtaa orkesteria ja delegoi tehtäviä, Karoliinan aviomies ja ovimies Onni (Kari Koivukangas) tuntee kylän kulkijat ja osaa passittaa pahapäisimmät juokaleet matkoihinsa. Vaikka sitten pyörän selässä ilman paitaa Hirvaalle; eihän sole matka eikä mikhän.

Onni osaa varoa miinoja, ja humalaspäissään hän yltyy erityisen romanttiseksi. Ulpulla (Kylli Köngäs) on huoli pojastaan Joosesta (Jonne Kaaretkoski), mutta myös omia salaisuuksia.

Sähäkkä Mari (Anniina Piiparinen) on palannut epäonniselta reissultaan saksalaisten matkasta, ja pian Joose alkaa viihtyä keittiön puolella epäilyttävän hyvin.

Esko Janhusen käsikirjoittamaa, Tero Heinämäen ohjaama Hovinpohja-esitystä rytmittävät sota-ajan hitit, jotka Korvike-orkesteri tulkitsee mallikkaasti.  Vaikka biisilista vaikutti etukäteen luettuna vähän kliseiseltäkin, esityksessä kappaleet toimivat ja jokainen esiintyjä toi mukaan omanlaistaan särmää.  

Yleensä tunnistan hyvän musiikkinäytelmän siitä, että jossain vaiheessa alkaa hirveästi tehdä mieli kiivetä mukaan lavalle. Nyt teki.

Janhuselle tyypilliseen tapaan Hovinpohjassa on monia kerroksia ja sävyjä, niin tummia ja syviä kuin heleämpiä ja hilpeitäkin. Rovaniemen tulevalle maineelle avantouinnin mahtikaupunkina, toimivalle teatteritalolle ja kaupunkisuunnittelulle kuittaillaan ihan huolella. Esityksen nähtyään voi myös katsoa uusin silmin Lappia-talon siluettia tai Rovaniemen asemakaavaa.

Hovinpohjan teemat ovat ajattomia. Huonoista päätöksistä saa maksaa, mutta etukäteen ei läheskään aina voi tietää, mikä milloinkin on hyvä, mikä huono valinta. Sodan ja rauhan keskellä tärkeintä on luottamus, välittäminen ja usko tulevaan – ja se rakkaus.

-Pälvi-