Viimeisiä viedään

Kävin katsomassa Metsäjätin muutama viikko sitten. Taivas oli tasaisen harmaa ja satoi -onneksi kuitenkin vettä. Katsomo ammotti tyhjyyttään ja tuolit olivat veden vallassa, mutta kaikille paikalle tulleille löytyi kuiva istuin. Väki kietoutuu viltteihin ja hakeutuu toistensa lähelle.

Sade ja kylmyys unohtui, kun näytelmä käynnistyi. Aiheesta sai helposti kiinni, koska aiheet olivat tuttuja ja tarina eteni sopivalla vauhdilla. Aikakausi on ikäisilleni tuttu ja samat pelon tunteet elämästä on moni joutunut läpikäymään. Näytelmän Törmälöitä taitaa löytyä meistä jokaisen elämästä,  Paseista ja Janneista puhumattakaan.

Esityksessä on heviä. Ihan sitä Metallicaakin, mutta näytelmä itsessäänkin on hevi, koska se on totta. Globaalisolidaarisuus ei paljon työttömäksi joutunutta Törmäläläistä lämmitä.

Tänään ja huomenna on mahdollisuus nähdä vielä esitys tälle kesälle.

Toivottavasti tänään on katsomo täynnä, koska loppukesän aurinko paistaa ja näytelmä on todellakin katsomisen arvoinen.