perjantai 26. elokuuta 2016

Teatterisota on julistettu! Varokaa likaamasta housujanne!

Saadaanko tänä vuonna pestä jälkipyykkiä? Nähdäänkö näyttäviä kaappauksia? Ilmestyykö mukaan mustia, punaisia tai pinkkejä hevosia?

Puolueettomalle maaperälle asettautunut sotakirjeenvaihtaja oli sonnustautunut pinkkiin sydänkuvioiseen paitaan ja plakaattiin, jossa luki isolla ”PRESS. Äläkää ampuko.” Lupasin lainata kylttiä median edustajille tarpeen tullen.

Teatterisota käynnistyi juontajien kaksintaistelulla, kun rutinoitunut Jussi Jokinen sai haastajan Julius Oförsagdista. Teatterilaisten äänet menivät tasan, mutta lopulta päädyttiin rakkaudelliseen lopputulokseen: yhden juontajan voi aina vaientaa, kahta ei! Halataan!

Mukana on tänä vuonna ennätysmäärä joukkueita, peräti yhdeksän. Aika monta teatteria näinkin pieneen kaupunkiin! Aluksi jokainen sai tehtäväkseen kajauttaa oman kolmisanaisen sotahuutonsa, johon yleisö lisäsi neljännen sanan. Näyttelijän muistihan tunnetusti on… hyvä, joten suurin osa joukkueista muisti vielä kohtauksen lopussakin tehtävänannon.

Sotahuudot yhdistettynä musikaalikohtauksiin tarjosivat yleisölle huikeita musiikkielämyksiä. Tai ainakin elämyksiä. Tai ainakin naurun kyyneleitä. ”Solu syöttää hiekkaa urpoille” ja ”LYTillä on hihassa mäyrä” eivät vielä saaneet tuomareita liekkeihin, vaikka tuomari Tenka Issakaisen mielestä kivasti lähtikin mäyrä käyristymään, ja Studio Solun jatsissa oli kohtalokkuutta.

Vasta ”Konttisen kerma hapattaa sun piimän!” -punk sai yleisöltä raikuvat brasilialaiset suosionosoitukset ja tuomareilta täydet pinnat.

Illan sloganin esitti Samperi! Piste! -yhdistelmäteatterin Ese Janhunen toteamuksellaan, että paras huumori on sellaista, joka ei naurata. ”Vakavuus on vahvuutemme, ilottomuus intohimomme,” lausahti Janhunen poistuessaan näyttämöltä.

Sirkus Taika-Aika oli mukana ensimmäistä kertaa kombolla ylämies, alamies ja varamies. Jokinen kertoi toivovansa, ettei tällä kertaa sirkuksen lähdön jäljiltä romahda rakennus – niin kun on käynyt nyt parikin kertaa. Lentävän poron kesäteatterin lava onneksi ei ole varsinainen historiallisen arkkitehtuurin merkkiteos. Soisi sen kuitenkin ainakin huomiseen kestävän, ettei finaalia jouduta taivasalla näyttelemään.

Toisena tehtävänä joukkueiden tuli valmistaa kohtaus, johon sopivan tyylilajin lisäksi haalittiin yleisöltä aiheita. Oförsagdin kärsivällisyys vastahakoisen yleisön mukaan saamisessa oli ihailtavaa.
Taika-ajan kohtauksessa oli Lentävän Poron komediateatterin tyyliin kakkailua ja pyllylle läpsyttelyä. Studio Solun ”vauvasirkus-Janhunen” -hybridi nousi tuomari Janne Rosenvallin mukaan apokalyptisiin mittoihin.

Rovaniemen teatterin Sirkus Paniikki toi lavalle leijonan ja parrakkaan naisen. Ja miehen. Joukkue myös lahjoi yleisön karkeilla ja tuomarin omenalla. Huomenna näemme, oliko se myrkytetty. (Viime vuonnahan samaisen teatterin edustaja söi myrkkykasvin kukkasia, joten mitä vain voimme tältä porukalta odottaa.)

Konttisen kesäteatteri saa tyylilajikseen Irene Tikka. Kun Hantulan Einon esittämä Irene-hahmo totesi, että ”Me tehdään näitä pikkujoulunäytelmiä vielä viidenkymmenen vuoden päästä”, iloitsi  Tenka Issakainen arvostavansa sisäpiirikettuilua.

Ja sitähän näissä pirskeissä riittää!

Myös yhteistuotannot, nuo tuottoisat ja riidattomat proggikset, saivat osansa. Eikä rovaniemeläinen teatteriskene tietenkään olisi mitään ilman joulunäytelmää! Tällä kertaa nakin sai LYT, aiheena vierotushoito. Voitte itse päätellä mitä siitä seurasi.

Mittelöön suorasta finaalipaikasta pääsivät burleski-herkkyydellä vahvistettu tekniikan joukkue Punainen hevonen ja Konttisen kesäteatteri. Joukkueet pääsivät luomaan kohtauksen, jonka toinen joukkue sai ohjata uusiksi. ”Enhän mä näe mitään kun mun pitää ajatella”, Outi Kallaksen kuolematon repliikki, jää helmeksi mielen pohjalle. Ehkä saatan siteerata taiteilija Kallasta joskus Kauppayhtiön pöydässä.

Punainen hevonen joutui keventämään urheiluaiheista kohtaustaan ja muokkaamaan sen euroviisuhenkiseksi. Usain Bolt muuntautui Carola Häggvistiksi, ja lavalla nähtiin myös paidaton Jonne Kaaretkoski. Minna Siitosen pylly kramppasi. ”Siinä oli paljon hyvää”, oli Konttisen joukkueen palaute Punaiselle hevoselle.

Perjantain finaalin voitti Konttisen kesäteatteri, joka menee suoraan huomiseen finaaliin. Lauantaina nähdään ennalta valmisteltuja tehtäviä, joille tuomaristo antoi ohjeeksi yhdistää Suomi 100-kavalkadi Juicen musiikkiin. Jäämme odottelemaan huikean hersyvää, tunteiden täyteistä, veristä ja spektaakkelinomaista viimeistä taistoa!

- Lähes melkein täysin puolueettomana sotakirjeenvaihtajana toimi Pälvi -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti