Reidaria etsimässä

Laura Kallas-Herd Reidarina. Kuva: Antti Kurola

Reidar Särestöniemi on niitä ihmisiä, joista jokaisella on oma mielikuvansa ja käsityksensä, oma totuutensa. Tanssiteatteri Rimpparemmin esitys  Looking for Reidar on nimensä mukaisesti luonteeltaan kysyvä, etsivä. Se ei pyri esittämään kokonaiskuvaa tai yhtä lukittua tulkintaa, vaan hahmottelee näkökulmia, tilanteita ja mahdollisia ikkunoita taiteilijan elämään ja hänestä omana aikanaan ja jälkikäteen esitettyyn.

Tanssi- ja liikeilmaisu antaa katsojalle tilaa omille tulkinnoille ja herättää halun tietää ja kysyä lisää.

Laura Kallas-Herdin tulkitsema Reidar on vilkas, elämännälkäinen, intohimoinen ja omanlaisensa jo lapsena. Taiteilija kasvaa mittaansa, etsii rajoja ja ylittää ne kepeästi. Tai kepeästi ja kepeästi – omanlaisuuden, erilaisuuden paino on myös raskas.

Reidar ei asetu kaavoihin: taiteilijan ja kommunistin ei tarvitse olla köyhä, ja liika tekninen tuntemus johtaa formalismiin. Reidar tunsi taiteen traditiot, mutta luo oman tunnistettavan tyylinsä.

Tanssijoiden kehoissa ja liikkeissä ruumiillistuu kuvataiteen perinne. Taiteilijan suuruuden vuodet, joka suuntaan repiminen sekä raastava, palava ja kielletty rakkaus tulevat iholle. Ja se Pohjoisen poikien etelänmatka - se on kerrassaan riemukas!

Itse taisin kuulla Reidarista ensimmäisen kerran 1980-luvulla, kun vanhempien kanssa kävimme katsomassa hänen näyttelynsä Helsingissä, olisiko se ollut Ateneumissa. Silloin lapsen mieleen jäivät vahvat värit, mutta itse miehestä en tiennyt juuri mitään. 

Lappiin muutettuani kuuluisasta kittiläläisestä kertoivat monet tutut, jotka olivat hänet tavanneet. Jonkun lokakuisen baari-illan jälkeen vuonna 2005  köröttelin bussilla Särestöniemeen, ja rakastuin kuuta ulvoviin susiin. Mitä enemmän Reidarista tiedän – tai luulen tietäväni – ja mitä enemmän hänen teoksiaan näen, sitä vaikuttuneempi olen. 

Yksi mahdollisuus nähdä Särestöniemen talviaiheisia teoksia on vielä tänään, sunnuntaina 21.10.18 Korundissa Lumen maa -näyttelyssä. Reidaria talvi ahdisti. Lopulta hän kuitenkin päätti ottaa siltä nirrin. ”Otan talven haltuun, maalaan sen ja myyn”, kertoi Hilkka Liikkanen Lumen maa -näyttelyn kuraattorikierroksella. 

Rimpparemmin esityksessä jäi erityisesti pohdituttamaan se, mitä Reidarille tapahtui ennen ateljeen paloa ja sen jälkeen. Oli pakko kaivaa kirjahyllystä Rosa Liksomin Reitari – yksi tulkinta sekin.

Rimpparemmin esitys tuntuu kehossa ja mielessä vielä viikko sen jälkeen, kun sen näin. Pyörteilevänä liikkeenä, tuulena, vapaana ja vahvana virtana. Kiitos tanssijat ja muu työryhmä, kiitos Jose ja Janne!

Looking for Reidar

Ohjaus: Jose Salo

Käsikirjoitus ja esitysdramaturgia: Janne Rosenvall

Puvustus: Elina Vasko

Ääni, valot, projisointisuunnittelu ja musiikki: Antti Lindholm

Lavalla: Henri Haakana, Atte Herd Laura Kallas-Herd, Anni Pilhjärta, Valtteri Valo, Ulla Väätäinen