Lähes
parikymmentä runoilijaa. Ikähaitari alle kahdestakymmenestä päälle
seitsemäänkymmeneen. Joku julkaissut yli kaksikymmentä kokoelmaa, toinen
julkaisemassa ensimmäistään, monet kirjoittaneet tähän asti vain
pöytälaatikkoon. Jotakuta jännittää niin että kädet tärisevät, mutta tulkintaan
jännitys ei vaikuta. Toiset taas ovat mikin kanssa kuin kotonaan.
LapinKirjallisuusseuran järjestämä Runon vuoro
-lavarunoustapahtuma oli osa Rovaniemen Taiteiden yön ohjelmaa. Parituntinen
tapahtuma kokosi Hostel Café Kotiin kirjavan joukon runon ystäviä – illan aikana
mietin, että osaa näistä ihmisistä tuskin tapaisin missään muualla! Koti toimi lavarunon
tapahtumapaikkana loistavasti, ja kaikki halukkaat saivat keskittyä runojen
intensiiviseen, tiiviiseen ilmaisuun ja maailmaan.
Paussin
aikana illan juontaja Irene Piippola kertoi, mistä lavarunoudessa on kyse.
Aiheesta on vasta ilmestynyt Harri Hertellin kirjoittama Lavaruno-opas –
vinkkinä kaikille esittävän runouden ystäville!
Muutamassa
minuutissa ehtii jo päästä sisälle runoilijan kieleen ja runojen maailmaan.
Lyhyet esitykset antavat kaikille halukkaille mahdollisuuden päästä lavalle, ja
muutaman runon esittäminen on loistava tapa päästä eroon esiintymisjännityksestä.
 |
| Irene juonsi ja luki vahvoja runojaan. Kuva Kaija Sälevä. |
Syksymmällä
on tarkoitus järjestää runoilta vastaavalla konseptilla. Nyt ne runot siis pois
sieltä pöytälaatikosta – ei niistä siellä ole kellekään mitään iloa!
Kirjoitti
Pälvi – (toistaiseksi vielä) pöytälaatikkorunoilija ja Lapin Kirjallisuusseuran
vpj.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti