Päivän erikoinen; Esikoinen

Ah, olemme saaneet teatteritalon takaisin! Näyttelijöiden pukuhuoneissa on kummallisen pehmeät lattiat ja ympäri sokkeloista Lappia-taloa on kaiuttimia mistä kuuluu kaikki lavan mölinät. 

Valkoista seinää ja ovea oven perään.

Tämähän on jännittävää.

Kahlasimme uudistuneen teatterin lattiasta kattoon! Monipa ei arvaakkaan mitä on lappiatalon katolla olevien tuntureiden sisällä tai että lavasteiden nostoon tarkoitetuilla hissellä ei saa nostaa henkilöitä.. Saija kuitenkin lohdutti minua ja sanoi etten ole henkilö vaan persoona.

Itse Esikoinen oli kuin kerroskakku, Siihen oltiin laitettu suklaata, vadelmahilloa, hunajaa, kinuskia, strösseleitä, kermavaahtoa, banaania, omenaa, päärynää, mustikoita ja hedelmäkarkkeja. Eli tultiin ehkä vähän ahnehdittua ja laitettua liikaa kaikkea herkkuja kun ei osattu päättää muutamaa hyvää.

Tuloksena loistavat yksilösuoritukset, monta kaunista, herkkää ja hauskaa kohtausta, mutta lopputulos ei ollutkaan niin herkullinen. Harmi.

Pakkohan se on lähteä katsomaan uudestaan kun ensimmäisellä kerralla se meni minulta vähän ohi ja jätti paljon kysymysmerkkejä.

Esimerkiksi sitä varjoteatteri- juttua en tajunnut ollenkaan. Miksi pitää kerrata uudestaan se mikä näyteltiin hetki sitten ihan selvästi? En myöskään päässyt Aunen harhoihin sisälle. Paljonhan niissäkin oli hauskoja juttuja, mutta loppupeleissä ne toiselivat itseään ja tuntuivat ihan ikuisuuden pituisilta. Tai ylipäänsä miksi pitää jättää näytelmään kohtauksia jotka eivät kuljeta juonta mitenkään? Maalarikohtaus oli hillittömän hauska, mutta täysin turha minun mielestäni.

Tunteita ja keskustelua herättävä näytelmä on onnistunut näytelmä.

Minulle tästä tuli kuitenkin makea-ähky.

-Malla

(Unto-Abraham (Niilo Angervo) ja Jari (Timo Vuento). Kuva Jouni Porsanger.)