lauantai 3. marraskuuta 2012

Lahti calling


Etelä-Suomesta, päivää. Työmatka Lahteen muotoutui myös kulttuurimatkaksi, kuten usein tuppaa käymään. Tällä kertaa en onneksi haalinut liikaa ohjelmaa, kuten myös usein käy; kulttuuri-addiktina ja suorituspaineisena yritän yleensä ahnehtia liikaa tekemistä ja katsottavaa. Nyt kuitenkin kahdelle illalle järjestetty kulttuurihäppeninki osoittautui oikein mainioksi. Samalla tuli nähtyä erilaisia paikkoja ja luotua pikakatsaus lahtelaiseen kulttuurimaailmaan.

Kierros alkoi Teatteri Vanha Jukosta, jossa Halloween-kahvien ja suklaisten silmämunien (!) merkeissä paikalliset taide- ja kulttuurialan toimijat keskustelivat mm. työllistymiseen ja tuotteistamiseen liittyvistä kysymyksistä. Kotoisanrento paikka ja tunnelma ja asiallinen asia lomittuivat hyvin yhteen. 

Työllistymisen teema näkyi ja kuului myös illalla: Hair-musikaali Lahden Kaupunginteatterissa oli loistava esimerkki siitä, miten musiikkiteatterikoulutus tarjoaa nuorille taitaville esiintyjille mahdollisuuden työllistyä. Samalla yleisö, myös pohjoisen vierailija, saa vaikuttua siitä miten käsittämättömän hienolta voi kuulostaa ensemble-laulu. Soolotkin toimivat, samoin tanssi ja muu liikkuminen - mutta se laulu… Huh, en voi muuta sanoa, Tällaisena idols-wannabe-solisti-aikana ilahduttaa se, miten jokainen osaa ja haluaa sulauttaa oman äänensä muihin, ja olla silti omanlaisensa persoona. Sehän Hairissa muutenkin on ideana: olla yksilö, ja silti osa ryhmää.


Solistisuutta ja yhteissoittoa oli molempia läsnä myös Sinfonia Lahden konsertissa Sibelius-talolla. Suomen parhaaksi kehuttu konserttisali todella oli akustiikaltaan upea, ja sekä eläytyvä viulisti Chloë Hanslip että orkesteri soittivat tarkasti ja intohimoisesti. Silti en voinut olla miettimättä, miten erilainen tunnelma on Lapin Kamariorkesterin konserteissa: pienessä orkesterissa kaikki kasvot ovat tuttuja, sointi kirkkaan raikas ja juuri tuttuus tuo kiinnostavuutta. Sinfoniaorkesterissa koko tuo massaa ja sävyjä, mutta kuuleminen ei minulle riitä; tarvitsen myös katsottavaa, eikä etukatsomosta näe kuin eturivin soittajat.

Työllistymisestä vielä. LAMK:n musiikkiteatterilinjaa ollaan lakkauttamassa. Mitä se tekee kaupungille ja teatterille? Ajatellaanpa tilannetta, jossa Rovaniemeltä häviäisivät kulttuuriosaajat: mitä tapahtuisi? Siinäpä mietittävää pyhäinpäiväksi. Sopivan ankeaa, kaiken lisäksi.