Rakkausjuttu

Vilkku ja Kiki. Kuva: Antti Lindholm

Tämän viikon keskiviikon jälkeen en enää koskaan voi suhtautua peilikuvaani samalla tavalla. Tai sanotaan suoraan: en enää koskaan katso peilikuvaani ja valittaa, että ”mulla on kamala perse”. Sitähän ei tiedä, miten pahoillaan se pylly on jatkuvasta mollaamisesta ja vähättelystä. Saa vielä jonkin post-traumaattisen stressireaktion, eikä sitten ole kyllä kivaa meillä kummallakaan.

Tämän tunteenhan tietysti aikaansai Otso Kauton käsikirjoittama ja Eino Hantulan LYT:lle esikoisohjaama Rakkausjuttu. Näytelmä on veikeä yhdistelmä nolostelua, seksivalistusta, teiniromantiikkaa, puhetta puutteesta, muistelua ja sitä itseään. Seksistä puhutaan suoraan, mutta nolostelu ei liity itse aiheeseen vaan tunnistamiseen: just noin, voi taivas miten ujo sitä joskus itsekin oli, apua pussaako ne nyt, mitä jos se ei tunnukaan miltään.

Liikuttavaa, samastuttavaa, hellyyttä ja myötätuntoa herättävää. Rakkausjutun nähtyäni olen ainakin parin päivän verran yrittänyt suhtautua lämmöllä sekä itseeni että muihin.

Näytelmän voi nähdä vielä neljä kertaa. Menkää, katsokaa! Rakastukaa, itseenne ja muihin!

- Pälvi -