Jamiworkshop |
Jo perinteeksi muodostunut Kaustisen festaribloggaus
alkakoon tällä kertaa jamifiilistelyllä: kahvila Mondon huppukattoisella
terassilla soitti aamupäivien workshopeissa reilusti päälle sata pelimannia. Jamivihkosta
löytyivät tänä vuonna mm. Vanha jatsi ja Schottis från Värmland, ja vetäjinä
toimivat mm. Baltic Crossing ja Orivesi All Stars. Vuoden yhtye Orivesi All
Starsia ja Antti Järvelän rallattelumenetelmää olen hehkuttanut jo kolumnissa,
joten ei siitä täällä sen enempää. Mutta oli se vain pirunmoisen hauskaa!!
Viime vuonna lupasin itselleni, että soitan jotain uutta soitinta tämän vuoden
Kaustisella. Ukulelen sain pari viikkoa ennen festareita joten se ei vielä
ollut mukana, mutta ehkäpä sitten ensi vuonna… Tinapillistäkin hiukan
haaveilen!
Omia keikkoja oli kuusi kappaletta kahdella yhtyeellä, ihan
sopiva määrä. Aikaa jäi hengailuun, treenaamiseen ja muiden bändien
kuunteluunkin – ei tarvinnut juosta tukka putkella keikalta toiselle kuten
eräskin hanuristi, jolla keikkakalenteri paukkui punaista. 27 keikkaa viikossa
on muuten aika paljon...
Omajuttu Setorissa. Kuva Kirsi Lindfors. |
Tämän vuoden ehdoton suosikkibändini oli Vanhanpiian pojat,
joka on ollut olemassa jo vuosia. Aina olen jotenkin onnistunut missaamaan
yhtyeen keikat; nyt satuin Pelimannitalon kahvioon vahingossa, ja Viinitupaan
ihan asiasta tehen. Loistava keikkabändi!! Uutta levyä Norjaa en vielä uskaltautunut ostamaan, ehkä
sitten ensi kesänä… (Toistanko itseäni??)
Festarishopista mukaan tarttui sen sijaan vanhoja
suosikkeja, Valma ja VarsiNaisten uusin (heillä oli viehättävä ja intiimi keikka Soittosalissa) sekä irkkumusaa soittavan Petty Pilgrimsin uutukainen,
joka soi autossa heti festareilta palatessa.
Kaustisenkävijöistä puuttui tänä vuonna ainakin kaksi vanhaa
tuttua, jamien ja iltanuotioiden grand old mania. Partasen Matin
muistokonsertti oli ääriään myöten täynnä, ja Valon Eskon Jussi Asun johdolla
toteutetut muistojamit keräsivät niin ikään Viinituvan täyteen porukkaa. Sain
laulaa pari jatsia (ja todeta, että vihreät crocsit eivät ihan vastaa
ranskalaisia korkoja mutta melkein) ja fiilistellä hienoja biisejä ja tulkintoja.
Toivottavasti jamiperinne säilyy!
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Ensi kesänä tinapilli ja
ukulele matkaan!
- Pälvi -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti