Lohdullista teatteria

Jannelle maistuu bisse. Kuva: Lentävän Poron teatteri.

Miika Nousiaisen Metsäjätti on hieno kirja. Niin hieno, että hieman pelotti mennä katsomaan sen pohjalta tehtyä näytelmää. 

Ei olisi tarvinnut pelätä: Lentävän Poron teatteri on Kari Väänäsen ohjauksessa saanut esiin kirjan parhaat puolet. Voimattomuus, häpeä, syyllisyys, mutta myös lämpö ja lopulta lohdullinen anteeksianto ovat läsnä sanoitta ja sanoissa, teoissa ja tunnelmassa. Jannen (Kim Kreus) ja Pasin (Jussi Jokinen) ystävyys kantaa, ja myös Emilia-vaimo (Iida-Sofia Luusua) on pinjansiemen-innostuksessaankin rakastettava tyyppi.

Pohdin pitkään, miten näytelmästä voisi kirjoittaa ilman, että sortuu kliseisiin. ”Puhdistava kokemus”, ”ei jätä kylmäksi”, ”koskettavia tunteita”. Mutta ehkä kliseetkin joskus kertovat vahvasta kokemuksesta? Metsäjätti on toistaiseksi esitetty vain Kemijärvellä, minne se loistavasti sopiikin. Kovin usein ei tule lähdettyä teatteriin tunnin ajomatkan päähän, mutta nyt se kannatti.

Paluumatkalla alkukevään laskeva aurinko ja pohjoinen autio metsämaisema tuntuivat sulautuvan näytelmän tunnelmiin.  

Väänäsestä aasinsilta teatterimaailmaan: Joensuussa kuohuu, kun Rovaniemelläkin vaikuttaneen teatterinjohtaja Vihtori Rämän sopimusta ei jatkettu. Tuulinen paikka on teatterin johtajalla; ei käy kateeksi. Pitäisi yhtä aikaa tehdä laadukasta työtä ja miellyttää kaikkia. Kaikkia - just. Helppoa ku heinänteko (eli ihan ***tanallisen rankkaa duunia).

Rovaniemen teatteriakin odottaa jälleen johtajan vaihdos. Kokkolan teatteriin suuntaava Juha Vuorinen jättää jäähyväiset Rovaniemelle sympaattisella Perheenisän käsikirja-esityksellään. Jäämme odottamaan, mitä Väänäsen kausi tuo tullessaan. Toivon mukaan hyvää. (Kaikille.)

- Pälvi -