Ihanaa että tällaista on. Ja ihanaa, että tällaiseen saan
osallistua työaikana!
Näin ajattelin viime keskiviikkona – aamupäivän olin
viettänyt uimarannalla lukien kulttuuripolitiikan vaikuttavuusarvioinnista ja
indikaattoreista. Iltapäivällä suuntasin Rovaniemen teatterille
Toisin!-tapahtumaan. Ja juuri sopivaan aikaan: Kolpenelaisten
Anselmi-lohikäärme oli juuri lähdössä kohti Paavo-salia, ja pääsin mukaan
hienoon kulkueeseen. Salissa näimme ”Erilaiset ruusut” -tanssiesityksen. En kuulemma
ollut ainoa, joka liikuttui lähes kyyneliin. Kaunista ja koskettavaa.
Jose Salo ja Kuolema. Kuva Josen kameralla Pälvi Rantala. |
Työpajoista oli vaikea valita, mutta taiteilijapariskunta
Korkaloiden ja muutaman muun kera pääsimme kuulemaan, kun nukketaiteilija Jose
Salo kertoi kaiken maailman nukeista. Nukketeatteri on käsittämättömän kiehtova
maailma – ei ”vain” lapsille, vaan myös aikuisille. Vai mitä sanotte siitä,
että nukke on mm. laitettu kertomaan hallitsijalle huonot uutiset? Jos nukelta
katkaisee pään, sen voi aina tehdä uudestaan. Tosin Josen esittelemiä
marionetti- ja muita nukkeja katsoessa tuli tunne siitä, että näitä pitää kohdella hellästi: nämä tyypit ihan
oikeasti elävät. Erityisesti haluaisin vielä joskus nähdä sen
rokkari-runoilijan näyttämöllä, tai Kurjessa hengaamassa. Nukkekulkuetta
odotellessa!
Ehdin vielä läänintaiteilija Hannu Raudaskosken
äänimaisemapajaan, jossa sai itse ja porukalla tuottaa erilaisia äänimaailmoja,
jotka Hannu sitten äänitti. Aikamoisen kivaa sekin.
Parasta tapahtumassa oli avoimuus ja lämmin tunnelma.
Tunne siitä,
että kulttuuri oikeasti on kaikille.
- Pälvi -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti