Tulevat muusikot Aino ja Tiina, Paula Miettinen ja Helka Periaho. |
Kun minä olin
nuori, ei kyllä valittu koulun vappujuhlassa vuoden seksikkäintä poikaa. Ja
hameisiin oli taatusti käytetty enemmän kangasta – tai itse asiassa ei ollut,
koska kukaan ei käyttänyt hameita vaan ainoastaan kivi- tai lumipestyjä
farkkuja ja collegepaitoja. Juhlissa ei myöskään laulettu mitään rokkibiisejä,
vaan kauniita kevätlauluja. Siihen tosin meidän luokkamme teki muutoksen.
Vai meniköhän se
ihan näin? Seiskaluokkalaisen koulun vappupirskeisiin saapuessa tajusin, etten
ole nähnyt yhtä paljon tuon ikäisiä yhdellä kertaa sitten omien yläasteaikojeni. Aulassa istui
yksi vanhempi, joka näytti suunnattoman helpottuneelta kun saavuimme paikalle;
aikuiset hakemassa turvaa ikätovereista. Itse juhlassa kuitenkin oli
ilahduttavan paljon vanhempia ja sisaruksia mukana. Ilahduttavaa sikälikin,
että käsittääkseni aika monelle tuon ikäiselle vanhemmat ovat ehkä nolointa
maailmassa.
Ilahtunut olin
myös musiikkiesitysten tasosta. Ne oikeasti osasivat soittaa! Ja tanssia! Mutta miksi
ihmeessä on edelleen niin, että tytöt laulavat ja pojat soittavat? Naispuolisia
rokkareita on kuitenkin esikuviksi jo sen verran, että luulisi esityksiinkin löytyvän edes
yksi naispuolinen basisti tai rumpali. Esityksiin myös kaipaisi hiukan
vaihtelua: jos jokaisessa biisissä ne laulajatytöt seisovat rivissä etulavalla,
täysin paikallaan, käy katsominen ennen pitkää puuduttavaksi vaikka laulu toimisikin. Sitä paitsi uskokaa tädin neuvo: liikkuessa ääni kulkee paremmin ja
rytmi pysyy kehossa.
Kiisken perhe. Kuvat: Rovaniemen teatteri. |
Korkkiksen koulun vappupirskeet sattuivat sopivasti samalle viikolle kuin Kuningas Ei!:n esitys Rovaniemen teatterissa. Teiniteema jatkui: perheessä tuntui olevan useampikin murrosikäinen, jos murrosiän mittarina pidetään sitä, että toteuttaa vain omaa näkemystään ja omia toiveitaan, elää omien aikataulujensa mukaan välittämättä muista ja kiukkuaa ja syyttää muita, jos ei saa tahtoaan läpi. Perheen aikuisimmaksi nouseekin yhdeksänvuotias Tiina, joka liikuttavalla tavalla kantaa vastuuta, mutta ei onneksi asetu marttyyriksi.
Kuningas Ei! on oikeasti
koko perheen näytelmä. Seitsemänvuotias lauloi Tuure Kilpeläisen ihanan tunnusbiisin variaatioita koko viikonlopun; teemasta löytyykin monenlaisia
vivahteita, esimerkiksi ”Mä en tahdo auttaa ruuanlaitossa, mä en tahdo tehdä
mitään!”. Seiskaluokkalainen ja minä liikutuimme näytelmän aikana useaan otteeseen, kun
ystävysten välille tulee kränää, ilman kummankaan omaa syytä. Aikuiset katsojat
todennäköisesti huomaavat erilaisia asioita kuin pienemmät, mutta monista
aiheista syntyi keskustelua vielä pitkään jälkeenpäin.
Perhettään ei voi
valita, mutta omaan käytökseensä voi ainakin pyrkiä vaikuttamaan. Arjen
häslinki ei ole mikään pakon sanelema välttämättömyys: mitäpä jos laittaisi sen
kännykän hetkeksi äänettömälle, koiran pihalle, ja keskittyisi syömään ja
juttelemaan perheen kanssa? Ei ehkä ihan mahdoton ajatus.
Vappupäivän tunnelmissa
Pälvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti