MAUKKA JA TAUKKA JA HUVA PAIVA! huusi pieni katsoja Lappia-talon aulassa maaliskuun
viimeisenä tiistaina. Timo Parvelan kirjoista ja myös telkkarista tutut
ystävykset Maukka-kissa ja Väykkä-koira taisivat olla tuttuja suurelle osalle
yleisöä, sen verran innokkaasti näytelmään eläydyttiin.
Työryhmä
ansaitseekin kyllä kaiken mahdollisen hypetyksen. Lotta Kuusiston Maukka on
juuri niin ärsyttävän itseriittoinen, kärsimätön ja hurmaava kuin Maukan pitääkin
olla. Väykkä (Paavo Kerosuo) on tyytyväinen elämäänsä, vaikka vähän sataisikin;
onnellisin Väykkä on silloin, kun ei tapahdu sen kummempaa kuin että porkkanat
kasvavat.
Kirjoissa
Maukka ja Väykkä ovat joskus tummissakin tunnelmissa. Näytelmässä korostuu
kissan ja koiran erilaisuus: Maukalla on helposti tylsää, Väykkä jaksaa tukea
ystäväänsä, vaikka ei tätä aina ymmärräkään. Kämppikset tuntevat toisensa
läpikotaisin ja tietävät myös, mikä toista ärsyttää. Parvelan käsikirjoitus,
Iiro Rantalan musiikki ja näyttelijöiden saumaton yhteistyö rytmittävät
esitystä juuri sopivasti: välillä tykitetään kummitustarinaa, sitten lennellään
sinisellä taivaalla ja muistetaan, että siellä jossain se aurinko on, vaikkei
sitä aina näy.
Meillä
kotona Maukka ja Väykkä ovat olleet mukana leikeissä jo monta vuotta.
Välillä he (eli me) etsivät aarretta, joskus ovat salapoliiseja. He ovat
kirjoittaneet oopperan koira- ja kissa-äänelle, viettäneet joulua useammankin
kerran, syöneet pinaattia, lohimureketta ja puuroa (yljettävää, sanoo Maukka;
terveellistä, sanoo Väykkä). Kuten leikkikaverini, nyt yksitoistavuotias,
kerran totesi: Leikissä on parasta se, ettei koskaan voi tietää, mihin se
johtaa. Maukka ja Väykkä ovat siitäkin loistavia hahmoja, että heidän mukanaan
pääsee mihin vain – vaikka sitten
autiolle saarelle viljelemään porkkanoita. Väykkä voi myös leikin lomassa täyttää tiskikonetta, siivota kasvimaata tai venytellä kipeitä koipiaan. Näppärää!
Maukan
ja Väykän vierailu Rovaniemen teatterissa päättyi loppukeskusteluun, jossa
kissa ja koira etsivät itselleen lemmikkiä. Tarina ei kerro, löytyikö sellainen
– vai palasivatko he pohjoisesta kotiin auton takakontti täynnä uusia ystäviä.
Kiitos vierailusta! Oli kivaa!
- Pälvi/Väykkä -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti