Kunnon joulutarina

Nyt voi joulu tulla!

Joulutarinassa on kaikki mitä joulumieleen tarvitaan: lämpöä, välittämistä, surumieltä. Kaipuuta, muistojen kipeyttä ja kauneutta, läheisiä ihmisiä. Pikkuisen pelottavuutta. Ripaus imelyyttä, paljon mausteita, musiikkia, ilottelua. Rauhoittumista, pysähtymistä – ja riemua siitä, että voi antaa toisille hyvää mieltä.

Rovaniemen teatterin ja Rimpparemmin yhteistuotanto perustuu Marko Leinon romaaniin ja Juha Wuolijoen elokuvaan. Teatterille esityksen on dramatisoinut ja ohjannut Kari Väänänen, jonka taitavuus isojen produktioiden ohjaamisessa näkyy niin kokonaisuudessa kuin jokaisessa pienessä yksityiskohdassa. Näyttämöllä tapahtuu koko ajan, tunnetilasta toiseen siirrytään hallitusti, näyttelijät pienimmästä harrastajasta isoimpaan ammattilaiseen ovat selvästi kotonaan.

Joulutarina näyttää ja kuulostaa siltä, että sitä on ollut kiva tehdä. Iisakin pajan avautuessa ensimmäistä kertaa saa haukkoa henkeä, niin ihanan valoisa ja houkutteleva se on – jopa bloggaajasta, joka on harkinnut ilmoittautuvansa Suomen surkein nikkari -kisaan. Markkinoilla Nikolaksen matkassa voi samastua uuden ja ihmeellisen viehätykseen, mutta myös siihen, miltä tuntuu, kun kaikkea onkin yhtäkkiä ihan liikaa.

Joulutarina on myös kunnon musikaali. Ammattimuusikot ja -tanssijat, ison porukan huikea lauluvoima, Nikolaksen laulussa kuuluva riipaiseva yksinäisyys – kertakaikkisen nautittavaa! Iso kiitos koko porukalle. Olette ihania.

Harmittelen vain sitä, että en pääse katsomaan Joulutarinaa uudestaan. Kaksi seuraavaa kuukautta vietän työn merkeissä mailla kaukaisilla. Näkemisiin siis ensi vuonna!

Ihanaa joulun aikaa toivottaa

Pälvi

- Kuvat Rovaniemen teatteri -