Kaikki voittaa! Teatterisodan huikea finaali

Hyytävän tuulen ja raikkaan kesäsateen vuoksi Teatterisodan finaali oli siirretty Kauppayhtiön sisätiloihin, missä äänimies Antti Lindholmin kohtalokkaan karmivat spiikit virittivät illan tunnelmaan. ”Jos tulevasta teurastuksesta selviää yksikin ihminen elävänä, niin mene ja kerro äidilleni…”.

Salaisuudeksi jäi, mitä äänimiehen äidille oli kerrottava. Ehkä se, että poikansa hoiti jälleen hommansa ammattilaisen tavoin – yllätystilanteesta huolimatta. Samoin teki loistava pianisti Sampsa Pietilä. Muutenkin Lentävän Poron porukoille ja muille Teatterisodan järjestäjille on annettava pointsit nopeasta toiminnasta ja muuttuneeseen tilanteeseen sopeutumisesta; reaktiokyvystäänhän suuret sotapäälliköt tunnetaan. 

Joukkueet olivat saaneet hioa strategioitaan ja harjoitella finaaliesitystään yli yön (joka kuulemma sisälsi treenaamisen lisäksi hillittyä keskustelua virvokkeiden ääressä sekä virkistävää saunomista), mutta aluksi he saivat esittää tiivistelmän edellisen illan tähtihetkistä. Parhaiten mieleen olivat selkeästikin jääneet keksi, kossu ja Bolt. Nuorempi Kallas paikkaili perjantain performanssiaan tiivistämällä yleisölle varsin vakuuttavasti Brexitin syvimmän olemuksen.

Varsinaiset finaalitehtävät, Juicen musiikilla ryyditetyt Suomi 100 -kulttuurikavalkadit, aloitti Lentävän Poron teatteri. Porojen Jonne Suopajärvi ja Tuomas Toivainen toivat lavalle palasia suomalaisen komiikan kyynelillä kostutetusta historiasta.

Konttisen teatterin tukkahevi. Kuva VeePee Salmi

Jo ensimmäinen finaaliesitys osoitti tuomareiden tehtävänasettelun nerokkuden: Juicen musiikissa kiteytyy jotain suomalaisesta sielunmaisemasta, ja mikäpä muu kuin kulttuuri paremmin toimisi yhteiskunnan peilinä.

Studio Solu sijoitti itsensä osaksi historiaa ja ilahdutti valinnalla sekä tuomari Penttilää että kulttuurihistorioitsija-kirjeenvaihtajaa. Oivaltavaa, koskettavaa. Solun juontaja Oförsagdilta toiselle kierrokselle saama tehtävä  herutti tuomari Issakaisen kommentoimaan: ”Nyt jotain järkeä näihin improtehtäviin.” Ai miten niin Intian karavaanariyhdistyksen kokouksessa ja Bollywood-tanssissa ei ole järkeä?

Sirkus Taika-Ajan esitys antoi kriittisyydessään ja yhteiskunnallisuudessaan pureksittavaa. Halko-puhelin ja Suomen (vai Juicen?) haudalle kokoontuneet Angry Birdsit – jumankauta mitä symboliikkaa!  Cha cha cha–aikuisviihde–trilleri -uusintaveto hurmasi Liisa Penttilän. Myös juontaja Oförsagd oli, öh, hurmaantunut seurattuaan hyyyyvin läheltä aikuisviihde-versiota Armi Kuuselan kruunaamisesta Miss Universumiksi.

Väliaika kului rattoisasti, kun vertailimme näyttelijä Eino Hantulan ja nukketeatteritaiteilija Jose Salon kanssa otsaryppyjämme. (Ikä ei tule yksin, totesimme huokaisten.)

Illan heittäytyjäksi tuomarit nimesivät Punaisen hevosen joukkueen Minna Siitosen. Ei ehkä niin yllättäen lavalla nähtiin myös Jonne Kaaretkoski ilman paitaa. Suomen kansan sielun aistillisempaa puolta vilauttanut joukkue kiilasi rinnan mitalla finaaliin.

Finaalissa Konttisen esityksessä sukellettiin Rovaniemen lähihistoriaan, hetkeen jolloin Sampo-aukiota alettiin kutsua meidän Lordimme nimellä. Salin volyymitaso nousi sitä mukaa kun näyttelijöiden vaatteet vähenivät. Pahoittelut Kauppayhtiön talon väelle – toivon mukaan kuulonne palautuu viikon kuluessa!

Tasaisen varmaa työtä tehnyt Konttisen kesäteatteri vei viidennen Teatterisodan voiton.

Jälkipyykkiä pestäneen vielä viikkoja.  

Vesku Komosen Kaikki voittaa! -lausuma kiteytti kuitenkin tapahtuman sisällön: tämän kokoisessa kaupungissa raja-aidat kaatuvat ryskyen, kun kaikki tuntevat toisensa ja ihmiset ovat tiiviisti keskenään.

Parasta Teatterisodassa onkin juuri yhdessä tekeminen – ja onhan se myös mieletön pr-tapahtuma rovaniemeläiselle kulttuurille! Ilta oli myös loistoesimerkki siitä, että taide todellakin voi olla samaan aikaan viihdyttävää, yhteiskunnallista, kriittistä ja jumalattoman hauskaa. 

Sotakirjeenvaihtaja Rantala päättää raporttinsa tähän.  Välirauha on julistettu, ja joukkueet ovat vetäytyneet hiomaan strategioitaan. Ensi vuoteen!