Huhhei, onpas vain Rovaniemen teatterilla ollut huikea
syksy! Jokainen näkemäni esitys on koskettanut omalla tavallaan. Päällystakki
sai tosissaan miettimään miten ihminen voi löytää paikkansa maailmassa joka
toimii ihan muilla kuin ihmisten ehdoilla. Komosen Vesku oli aivan
käsittämättömän ilmeikäs, vivahteikas ja surullisen liikuttava Akakin roolissa.
Kirjastosta löytyi Gogolin ”Päällysviitta” suloisena pokkaripainoksena, se
odottaa lukemistaan joululoman aikana.
Seitsemännen portaan enkeliä odotin erityisen paljon
erityisesti Irkkumusan vuoksi. Ja kannatti odottaa. Lähes kolmetuntinen esitys
soljui tarinankerronnan, musiikin, liikkeen ja vahvojen tunteiden virtana. Tuli
ikävä siihen galwaylaiseen pubiin jossa tutkijavaihdossa ollessa keväällä 2007
aina pistäydyttiin iltaisin; siihen jonka nimeä en koskaan oppinut lausumaan.
Näyttelijäntyöstä enkelissä erityisesti jäi mieleen nuoren ja vanhemman Frankin
sujuva vuorottelu ja yhteistyö.
S. O. S. oli surullisuudestaan huolimatta hulvattoman
hauska, ja myös siinä näyttelijöiden saumaton yhteistyö, läsnäolo ja
heittäytyminen kannattelivat tekstiä. Toivottavasti äiti jaksaa salsata
jatkossakin.
Kirsikkana, tai ehkä pikemminkin kirpeänä karpalona, kakussa
oli musiikkishow Tontut liemessä. Kevyttä hupailua ilta ei tarjonnut, mutta
hienoja laulustemmoja (erityisesti Leevin Oikein surullista joulua ja Jossain kolahtivat),
kevyttä kettuilua moneenkin suuntaan sekä hauskoja hahmoja kyllä. Outi
Nevanlinnan ja Vesku Komosen ”Sä olet eksä, eksä tajuu” -ilottelu toimi
loistavasti, samoin Minna Siitosen ja Anna Laakson joululaulupotpuri. Ihania
naisia! (Ja miehiäkin, ei sen puoleen.) Tulitikkutyttö-satu ei enää koskaan ole
entisensä sen jälkeen kun sen on kuullut versiona, joka sisältää
tuotesijoittelua.
Toivottavasti uusi johtaja tuo hyvää tullessaan. Kiitos tästä
syksystä, tykkään tykkään!
- Pälvi -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti