Hengitä, hengitä! Kuva: Rovaniemen teatteri |
Ei ole äitinä oleminen helppoa. Lapselle pitäisi tehdä
terveellistä ruokaa, sehän on selvä: keitän vain puuron, pilkon
hedelmät ja asettelen ne nauravaksi naamaksi lautaselle. Paitsi että ei ole
rahaa hedelmiin, eikä oikein jaksaisi sitä puuroakaan keittää. Syödään sitten
nakkeja, ja sen jälkeen voikin taas kivasti a) leikkiä marttyyriä ja b) tuntea
syyllisyyttä.
Vauvat taas ovat tylsiä kun ne eivät viihdytä tuoretta äitiä,
nukkuvat vain. Herää ja viihdytä mua! Äiti ei osaa elää sitä niin sanottua omaa
elämäänsä, mutta ei oikein olla aikuinen lapsellekaan. Lapsi taas joutuu
toiveiden ja odotusten toteuttajaksi ja huolehtimaan siitä että äidillä on
kivaa. Rankka tehtävä pienelle ihmiselle.
Rovaniemen teatterin S. O. S., Tiina Lymin käsikirjoittama
ja Juha Vuorisen ohjaama näytelmä, ja Lapin ylioppilasteatterin
teatterilaboratorion esitys ¿Mikä Narttu! (ohj. Veera Kuure ja Elina Vasko)
käsittelevät samantyyppisiä teemoja, vaikka kovin erilaisia esityksiä ovatkin.
Vastuu, jaksaminen, ihmisten kohtaaminen ja etenkin kohtaamattomuus, toiveet,
odotukset ja haaveet paremmasta elämästä ovat molemmissa läsnä niin puheissa,
teoissa kuin fyysisessä ilmaisussakin.
Bloggaajan kirpparilöytöjä. Kuva: LYT |
Sunna Valkeapään mainiosti toteuttama sisustusbloggaaja LYT:n esityksessä hehkuttaa syksyn ihanuutta ja puolison osallistumista: kultani on niin
monitaitoinen ja innokas! Nainen ideoi, haaveilee ja julkistaa täydellisen
elämän kuvauksia; mies toteuttaa haaveita, enemmän tai yleensä vähemmän
onnistuneesti, mutta mistä hän haaveilee? Tuskin ainakaan uusista kivoista
sohvatyynyistä. Ja, oli some-elämän ja niin sanotun todellisen elämän
ristiriidan kuvaaminen kuinka kliseistä tahansa, mietin silti, mistä tuo nainen
oikeastaan haaveilee ja mitä hän blogissaan lopulta haluaa kertoa.
S. O. S.-näytelmän pieni reppana Pietu (Jonne Kaaretkoski) ei saa sanottua mikä mieltä
painaa, ja kun vihdoin saa, ei äiti (Eeva Hautala) jaksakaan kuunnella. Pietun maailmassa
aikuiset eivät aina toimi kovin ihailtavasti, niinpä ihailun kohde pitää etsiä
muualta, menneisyydestä, legendasta. Tosin osoittautuu, että legendakin voi
tehdä virheitä.
Traagiseksi tarinan tekevät kolmen ihmisen täysin erilaiset
tarpeet ja väärinymmärrykset joista seuraa kohtaamattomuus ja sen
myötä täystorjunta. Kun yritystä ymmärtää toista kuitenkin on, rakoilee
torjuntakin pikkuisen, ainakin välillä.
Molemmista näytelmistä on vielä esityksiä jäljellä. Menkää
ihmeessä katsomaan!
- Pälvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti