Ensimmäinen kunnon kulttuurikosketus tälle syksylle oli siis rovaniemen teatterissa pyörivä "Mielensäpahoittaja ja poika". No eihän se ollu alkuunkaan semmonen millaseksi mie sen kuvittelin - ja hyvä niin.
Syyssikermän perusteella siitä sai semmosen "vaari valittaja" kuvan, että jaksaako sitä keskittyä pariksi tunniksi kuuntelemaan valitusta siitä kuinka ennen oli kaikki paremmin.
Valitusta näytelmä kyllä sisälsi paljon, mutta se oli ujutettuna isompaan osaan huumoria ja soppa oli sekotettu niin hyvin että kyllä lopputulos oli varsin huvittava.
Valitusta näytelmä kyllä sisälsi paljon, mutta se oli ujutettuna isompaan osaan huumoria ja soppa oli sekotettu niin hyvin että kyllä lopputulos oli varsin huvittava.
Joissakin kohdissa oli jopa helppo tunnistaa omien pappojen -ja jopa oman isän valitusvirsiä, sekä höpötyksiä mm. Maastojuoksusta ja lattialämmityksestä aina ruuanlaittoon ja niihin vanhoihin hyviin aikoihin.
Suosittelisin kaikkia raahaamaan omat pappansa ja mumminsa teatteriin! Se on varmasti virkistävää touhua kun on joku joka valittaa niidenkin puolesta.
Rovaniemen teatteri/Jouni Porsanger-Malla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti