Lämpimät kevätillat. Mmmm. Kemijoen hiekat taisivat vetää
puoleensa porukkaa, koska E.T.folkiin Kauppayhtiölle oli lauantaina 18.5. löytänyt
tiensä vain parisenkymmentä innokasta. Tosin kaupungissa tuona ensimmäisenä varsinaisena
kesälauantaina tapahtui muutenkin kaikenlaista – ja hyvä tietysti niin. Saimme espoolais-turkulaisen
ystäväni kanssa eturivin paikat, mistä olikin ihanan intensiivistä seurata
Kumipäivää, Markus Paldaniusta, irlantilaista Viikset-bändiä ja Kumpulaisen
Pekkaa ystävineen. Etenkin irkkumusiikin meditatiivisuus ja Pekan, Teemun ja
Pellen ivalolaistyyppinen ”ei se siitä” -filosofia kolahtivat kovin. Vaikka ”Mariksi
kutsuttu puhallinsektio” joutui lähtemään muihin puuhiin, sointi oli muhevan
raikas. Ensimmäistä kertaa tässä kokoonpanossa kuulemani huilu täydensi
hienosti Pekan karheaa laulusaundia. Tämän kerran lempibiisiksi nousi se missä
lauletaan ”Olen unohtava heistä kaiken mikä unohdettavissa on”, tai jotain
sinnepäin. Kahdelle kulttuurihistorioitsijalle riitti aiheesta puhuttavaa
pitkäksi aikaa.
Rovaniemen teatterin Kuningatarleikit osui samaiselle
viikolle; silloin keli tosin oli vielä hyisen kylmä ja kotimatkalla tuuli
meinasi jäädyttää näpit, kun näyttelijä Laura Rämän kanssa pysähdyimme kaupan
pihalle juttelemaan näytelmästä. Mietin pitkään, mitä siitä kirjoittaisin; en
oikeastaan pitänyt näytelmästä juurikaan. Siinä oli hauskoja ja teräviä kohtia,
ja etenkin Lauran, mutta toki myös muiden, näyttelijäntyötä oli ilo seurata. Koskettavimmat
kohdat liittyivät kansanedustajan ja tämän puolison parisuhteeseen: miten
vallankäyttö, läheisyys, koskettaminen ja luottamus toiseen tekevät suhteesta lähes mahdottoman, molemmille. Kokonaisuutena näytelmä jäi kuitenkin oudolla tavalla sekä
valjuksi että ärsyttäväksi.
Päädyin kuitenkin, jälleen kerran, siihen, että yksi
teatterin tehtävistä täyttyi: kaikesta ei voi eikä tarvitse kaikkien pitää.
Todennäköisesti jollekin näytelmä antaa paljonkin. Minulle se ei avannut mitään
uutta, jollekin kenties tekee sen. Jos yksikin katsoja saa jonkin uuden
ajatuksen – ärsytti se sitten tai ei – on menty askel eteenpäin.
- Pälvi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti