Ilveilijöitä, maansa rikkaille menettänyt maanviljelijä,
paavi Bonifacius, Viiru-kissa ja isäntänsä Pesonen, Rouva Anttonen, joukko
kanoja. Sekä tietysti näyttelijät Erkki Saarela, Paula Miettinen, Marko
Syysmaa ja Laura Rämä. Siinä ote Rovaniemen teatterin loppiaisviikonlopun
henkilökavalkadista. Tämä joukko tarjosi varsin mainion tavan laskeutua
joulusta arkeen.
Viiru ja Pesonen on pyörinyt viime keväästä lähtien, jolloin
näimme ennakkonäytöksen. Näytelmä jaksoi ilahduttaa toisellakin
katsomiskerralla. Pieniä muutoksiakin toki oli tapahtunut: laulujen rytmitykset
olivat tarkentuneet ja hahmot kypsyneet. Marko Syysmaa on kertakaikkisesti niin
Pesonen! Ekaluokkalainen seuralainenkin suostui lähtemään uusintakierrokselle
vasta kuultuaan, ettei Pesosta esitä kukaan muu. Eihän se silloin olisi oikea!
Aikuisen ajanlaskussa reilu puoli vuotta on lyhyt aika.
Lapsen kanssa ajan kulumisen huomaa selkeästi: viime kevään eskari onkin jo iso
ekaluokkalainen, joka voi muistella viime kevättä tyyliin ”sillon kun mie olin
vielä aika pieni”. Katsojien joukossa oli toki vielä paljon pienempiä; ihailtavasti
kaikki jaksoivat keskittyä, yhtä alun pimeyttä säikähtänyttä pikkuista lukuun
ottamatta.
Näytelmänä Viiru ja Pesonen toki on tuore tulokas verrattuna
loppiaisaattona näkemäämme Mysterio Buffoon: Erkki Saarela on esittänyt Buffoa
vuodesta 1982, kolmekymmentä vuotta. Kohtuullisen pitkään siis!
Näytelmäkiertueella Saarela juhlisti 40-vuotistaiteilijajuhlaansa. Buffon ajanlaskuskussa
taas 40 vuotta on lyhyt aika: italialaisen Dario Fon kirjoittama neliosainen
monologinäytelmä perustuu keskiaikaisiin teksteihin, joissa pilkattiin ajan
yhteiskuntaa ja ilmiöitä.
Itse muistan Mysterio Buffon jo lapsuudesta: en ole aiemmin
nähnyt sitä livenä, mutta televisioinnin kyllä. Paavi Bonifaciuksen venyttelevä
puhetapa ja naurettavuus, ilveilijän naamion taakse kätkeytynyt murheellinen maanviljelijä
ja elämänsä parhaan kännin kokenut Kaanaan häiden vieras tuntuivat tutuilta. Hahmoista on jo muodostunut osa jaettua kulttuuriamme; sen verran monta kertaa Saarelakin sen on jo vetäissyt. Dario Fo on kuulemma sanonut, että Saarela on maailman paras
Fo-tulkki – taiteilijan itsensä jälkeen tietysti. Saarelan esityksen alussa
näkyi pientä väsymystä. Silti etenkin Lasaruksen kuolleista herättämisen
tarinassa ja Paavi Bonifaciuksen tulkinnassa ei ollut epäilystäkään siitä,
etteikö Saarela ansaitsisi Fon hänelle antamaa titteliä.
Näissä merkeissä on hyvä aloittaa uusi vuosi. Hyvää paluuta
arkeen!
Pälvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti