maanantai 3. joulukuuta 2012

Herra Pampun himot ja muita Turun iloja

Söpöläinen Herra Pamppu. 


”Kulttuurikunto” on sana, jolla viikonlopun Turun-vierailuani voisi kuvailla. Vai mitä sanotte siitä, että aikataulujen suhteen mennään niin minuuttipelillä, että joutuu juoksemaan ehtiäkseen teatteriin?! Ja vielä kahtena päivänä peräkkäin. Voisi tietysti jo kysyä, eikö ihminen koskaan opi… No, juokseminen kannatti. Kunto kohosi, ja molemmat esitykset olivat omalla tavallaan valloittavia.

TEHDAS teatteri on jo miljööltään innostava: Aurajoen rannalla, Manillan vanhassa ”kulttuuritehtaassa” voisi fiilistellä ties kuinka pitkään. Myös esitykset ovat kiinnostavia; edellisen kerran näin siellä loistavan John-Eleanorin, nyt täysin erilaisen mutta yhtä lailla mainion Herra Pampun himot. Federico García Lorcan nukketeatteritekstin suomenkielinen kantaesitys tuo näyttämölle kauniin Rositan (höpsykkä, jota esittää varsin hemaiseva nukke), tämän wanna be muusikko -poikaystävän, timmissä kunnossa olevan exän ja joukon muita ihanuuksia. Sekä tietysti Don Cristóbalin eli Herra Pampun, varsinaisen röhnäkkeen mieheksi.

Esityksen jälkeen aulassa toppatakkeihin sulloutuvien katsojien ilmeet olivat varsin vaikuttuneita, ja vaikuttavia. Epäuskoinen, naurunsekainen virnistys näkyi useimpien kasvoilla. Kun lähdin kävelemään Tehtaalta kohti keskustaa, lumisateen seasta kuului vielä päivittelyä: ”Miten ne VOI saada ne nuket elämään silleen? Ihan kuin niitten silmätkin olis liikkuneet! Liikkuiko ne oikeasti?!” Totta. Nuket elivät. 

Voi että – tulisitteko vierailulle Rovaniemelle? Jookos??

Kiitorata. Kuva: Matti Kivekäs. 
Lauantaina kipitin pikajuoksua kohti Tanssiteatteri Erin Kiitoradan enskaa. Tämäkin esitys oli varsin kiintoisa, joskin myös kovin epätasainen. Tulkitsin monet koreografiat työni kautta: tanssin keinoin käsiteltiin niin työpaikkapalaveria, myyntineuvottelua, loppuun palamista kuin liukuhihnamatkailuakin. Hakematta mieleen tulivat Rovaniemi-Helsinki -aamukoneen väsyneet työmatkalaiset. Toisaalta jotkin koreografiat herättivät miettimään, miksi asioita piti alleviivata tai puhkiselittää; ehdottomasti kiinnostavampaa on, jos katsoja voi itse luoda mielessään tarinan tanssille.

Herra Pamppu ja Kiitorata täyttivät molemmat yhden ehdottoman tärkeän hyvän esityksen kriteerin: molemmista käveli ulos jotain uutta kokeneena, jonkin tunnetilan vallassa. Kiitoradan jälkeen huomasin jäljitteleväni yhden tanssijan liikekieltä, joten iltaa olikin hyvä jatkaa Jean S:n keikalla…

http://www.kaisavision.fi/joom/fi/ohjelmistossa/herra-pampun-himot
http://www.eri.fi/kalenteri/

- Pälvi - 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti