Satumaahan!

Nyt olen saanut muut työt alta pois ja on aika antautua kirjoittamisen antoisaan maailmaan! Tässä teille blogi, joka on muhinut ja marinoitunut matkalla. Otin ensi-ilta näytökseen 25.10.2012 mukaan kulttuurinnälkäisen ystäväni Sanna-Marian, melkein myöhästyimme näytöksestä kun kuvaussessiot venähtivät alakerrassa pitkäksi, oli sen verran hauska hetki yllättäen eteen pompsahtaneen kuvaajan kanssa. Ravasimme yläkertaan ja menimme paikoillemme, jos olisin tiennyt mitä näyttämöltä on tulossa, olisin pakannut mukaan paketin nenäliinoja.

Tango ei ole avautunut minulle tanssina tai musiikkina, mutta näytelmän kautta Satumaa-tangon sanoitukset avautuivat eri tavalla luoden samalla syvyyttä näytelmään. Sanotukset pääsivät esille eri valossa ja niihin kiinnitti huomiota osana näytelmää ja laajemmin osana suomalaista tangomusiikin perintöä.

Näyttämötaide koskettaa pintaa syvemmälle!  

Tunteiden kirjoa näytelmästä ei puuttunut, sodan aiheuttamat traumat, kodin hylkääminen nuorena, lauluäänen menettäminen, alkoholismin vaikutukset, isän kaatuminen, rakkaan äidin kuolema... Satumaa -näytelmä tarjoili synkkyyden vastapainona tilannekomiikkaa ja loistavia repliikkejä, naurulta ei voinut välttyä!  Satumaa sai aikaan suuria tunneryöppyjä tuoden esiin samalla elämän tilanteita joihin voi samaistua ylä- ja alamäkineen. Mitä tulkintaa! 

Unto Monosen halu kirjoittaa ja menestyä ohittaa perheen ja vaimon tarpeet ja elämä menee alaspäin, mies marinoituna alkoholilla ja putkinäköisyydellä. Näytelmän lopussa Unto seikkailee parantolasta toiseen ja kohtaus jossa Unto kertoi säveltävänsä runoja, kosketti.  Rikkinäisyydestä huolimatta halu säveltää ei koskaan hiipunut. 

Tangomusikaali oli hyvin toteutettu; äänitehosteet, nopeasti ohi liitävät kohtaukset, Tunnelmien kontrastit kohtausten välillä olivat pysäyttäviä. Pidin näytelmän avoimuudesta ja suorasukaisuudesta. Tällaista lisää! Suosittelen tangomusikaalia jokaiselle koettavaksi omin silmin!