Joulu joulu tullut on. Porsaita äidin oomme kaikki. Jouluyö
juhlayö. Ave Maria. Oi kuusipuu. Ja niin edelleen.
Paitsi että nyt ei ole joulu, nyt on marraskuu. Taivaalta
tulee vettä niin maan kamalasti, se vähäinenkin lumi on sulanut, maa on musta
ja jouluun nyt ihan oikeasti on vielä kuukausi. Miksi siis, oi miksi, pitää
soittaa joululauluja niin että kaikaa? Jos soittaisitte niitä kotonanne, niin
mikäs siinä. Tai vaikka kaupoissakin – sinnehän ei ole kenenkään pakko mennä.
Kun joululaulut kuitenkin raikaavat julkisella paikalla, Lordi-aukiolla, on
vaikea välttää tätä kulttuurin muotoa, jota melusaasteeksikin voisi kutsua.
Nyt varmaan joku ajattelee, että onpas ikävän tiukkis
ihminen siinä. Joululauluthan lämmittävät mieltä ja tuovat tunnelmaa! Joo, ihan
varmasti. Kunhan saan itse päättää missä, milloin ja mitä lauluja kuuntelen.
Kun sen sijaan olen menossa kuntosalille sunnuntaisena marrasaamuna, en
välttämättä haluaisi kuulla possulauluja lapsikuoron laulamana. Etenkin, kun
musiikki ei minulle merkitse vain äänimattoa tai taustaa; en voi olla
kuulematta ja kuuntelematta. Ja arvatkaapa, onko kivaa kun korvamato laulaa
sitä possulaulua koko viikon? Ei todellakaan ole.
Kaupunkikulttuuriin kuuluvat monenlaiset äänet, äänimaailma
on yksi kaupungissa asumisen olemusta. Rovaniemi on hiljainen kaupunki. Ehkä
juuri siksi kaiuttimista autiolla torilla pauhaava joululauluhöttö ottaakin
pattiin niin paljon. Paljon mieluummin kuuntelisin ihmisten ääniä, puhetta,
naurua tai vaikka laulua ihan livenä. Olisiko se liikaa pyydetty?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti