Maaninkavaaraan

Lauantai-illan ohjelmassa oli näytelmä Maaninkavaara, joka pohjautuu Miika Nousiaisen romaaniin.

"Miika Nousiaisen romaaniin pohjautuvassa tragikoomisessa näytelmässä on kaksi unelmaa; isän ja tyttären. Viisikymppinen Martti palvoo entisiä Suomen urheilusankareita ja haluaa palauttaa suomalaisten juoksijoiden maineen kulta-aikaan. Martin pojasta piti tulla seuraava sankari, mutta poika katoaa kisamatkalla Ruotsiin. Järkytyksestä selvittyään Martti lataa toiveensa perheen teini-ikäiseen tyttäreen Heidiin, jota hän alkaa valmentaa pidemmälle, korkeammalle ja nopeammin. Tiivis valmennusohjelma muuttaa Heidin elämän täysin ja saa yhä pakkomielteisempiä ja päättömämpiä sävyjä. Meneekö Martti liian pitkälle? Miten käy Martille ja Heidille, valmentajalle ja kestävyysjuoksijalle, isälle ja tyttärelle? Kenen unelmasta lopulta on kysymys?"

Ylläoleva teksti poimittu täältä.

Kuva Timo Lindholm

Näytelmän alkaessa en ollut tajunnut tai sisäistänyt, että koko esityksen aikana nähdään vain kaksi näyttelijää. Jälkeenpäin mietittynä on ihmeellistä, miten kaksi ihmistä voi saada kaksituntisen näytelmän aikaiseksi. Satumaa näytelmän jälkeinen tunne oli jotenkin jäänyt vielä sisälleni, kun Maaninkavaara alkoi. Maaninkavaara ei jättänyt kylmäksi, mutta ei yltänyt samalle tasolle Satumaan kanssa. Tämä johtui luultavasti vain siitä, että Satumaassa nähtiin enemmän ihmisiä ja liikettä.

Itku ei tällä kertaa ollut lähellä, mutta näytelmän aikana saatiin kuitenkin nauraa. Hilpeyttä esitti myös Heidin äiti, joka nähtiin lankarullan ja villapaidan muodossa. Isä Martti (Marko Syysmaa) sai myös nauramaan sanoillaan ja tempauksillaan. Ylläolevan kuvan kohtaus sai hetkeksi pyörittelemään silmiä, mutta sai lopulta myös naurun irtoamaan.

Jälkeenpäin mietittynä näytelmä herättää monenlaisia kysymyksiä muun muassa isän ja lapsen välisestä rakkaudesta. Millaiseen asemaan perheessä voidaan lapsi tyrkätä, kun hän joutuu miettimään päätöksiään, kenen parhaaksin hän ne tekee?

"Annat vain kaiken. T. Isä."

Kuva Timo Lindholm