Etelä-Suomesta, päivää. Työmatka Lahteen muotoutui myös
kulttuurimatkaksi, kuten usein tuppaa käymään. Tällä kertaa en onneksi haalinut
liikaa ohjelmaa, kuten myös usein käy; kulttuuri-addiktina ja suorituspaineisena
yritän yleensä ahnehtia liikaa tekemistä ja katsottavaa. Nyt kuitenkin kahdelle illalle järjestetty
kulttuurihäppeninki osoittautui oikein mainioksi. Samalla tuli nähtyä erilaisia
paikkoja ja luotua pikakatsaus lahtelaiseen kulttuurimaailmaan.
Kierros alkoi Teatteri Vanha Jukosta, jossa
Halloween-kahvien ja suklaisten silmämunien (!) merkeissä paikalliset taide- ja
kulttuurialan toimijat keskustelivat mm. työllistymiseen ja tuotteistamiseen
liittyvistä kysymyksistä. Kotoisanrento paikka ja tunnelma ja asiallinen asia lomittuivat hyvin yhteen.
Työllistymisen teema näkyi ja kuului myös illalla:
Hair-musikaali Lahden Kaupunginteatterissa oli loistava esimerkki siitä, miten
musiikkiteatterikoulutus tarjoaa nuorille taitaville esiintyjille
mahdollisuuden työllistyä. Samalla yleisö, myös pohjoisen vierailija, saa
vaikuttua siitä miten käsittämättömän hienolta voi kuulostaa ensemble-laulu.
Soolotkin toimivat, samoin tanssi ja muu liikkuminen - mutta se laulu… Huh, en voi muuta sanoa, Tällaisena idols-wannabe-solisti-aikana ilahduttaa se, miten jokainen osaa ja
haluaa sulauttaa oman äänensä muihin, ja olla silti omanlaisensa persoona.
Sehän Hairissa muutenkin on ideana: olla yksilö, ja silti osa ryhmää.
Solistisuutta ja yhteissoittoa oli molempia läsnä myös
Sinfonia Lahden konsertissa Sibelius-talolla. Suomen parhaaksi kehuttu
konserttisali todella oli akustiikaltaan upea, ja sekä eläytyvä viulisti Chloë
Hanslip että orkesteri soittivat tarkasti ja
intohimoisesti. Silti en voinut olla miettimättä, miten erilainen tunnelma on
Lapin Kamariorkesterin konserteissa: pienessä orkesterissa kaikki kasvot ovat
tuttuja, sointi kirkkaan raikas ja juuri tuttuus tuo kiinnostavuutta.
Sinfoniaorkesterissa koko tuo massaa ja sävyjä, mutta kuuleminen ei minulle
riitä; tarvitsen myös katsottavaa, eikä etukatsomosta näe kuin eturivin
soittajat.
Työllistymisestä vielä. LAMK:n musiikkiteatterilinjaa ollaan
lakkauttamassa. Mitä se tekee kaupungille ja
teatterille? Ajatellaanpa tilannetta, jossa Rovaniemeltä häviäisivät
kulttuuriosaajat: mitä tapahtuisi? Siinäpä mietittävää pyhäinpäiväksi. Sopivan
ankeaa, kaiken lisäksi.
Lahti Sinfonia: http://www.sinfonialahti.fi/
Pälvi, kirjoitatpa hyvin. Hienoa kuulla että aika hiuslakan tönkkäämästä aiheesta (Hair-musikaalista siis) on saatu irti uusia sävyjä ja teatterin suurkuluttajakin viihtyy katsomossa! Ja Vanha Jukossa olisi ollut mielenkiinoista olla paikalla. Löydettiinkö timanttisia ideoita? Tiedätkö mikä on syynä musiikkiteatterilinjan lakkauttamiselle? Onko sieltä valmistuttu työttömiksi? Voisi kuvitella, kun alalla on niin paljon sekä ammattilaisia että harrastajia freelancereina. Tai sitten johtuu näistä ammattikorkeisiin kohdistuvista säästöistä.
VastaaPoistaKiitos Kati! :) Jukossa paikalla olivat taidelähtöisiä menetelmiä työyhteisön kanssa käyttävät musiikin ja teatterin ammattilaiset Mari Kätkä ja Mikko Matias Peltoniemi. He kertovat, miten ovat tavoittaneet
VastaaPoistaasiakaskuntansa, tuotteistaneet omaa osaamistaan, mitä haasteita on ollut ja mitä oivalluksia on syntynyt. Keskustelu oli erittäin vilkasta - pohdittiin mm. sitä, miten taiteen ja liikemaailman kielet ja puhetavat kohtaavat (vai kohtaavatko...).
Lahden AMK:n musiikkiteatterilinjan lakkauttaminen perustuu OKM:n linjauksiin, ja taustalla on tietysti rakenteellisia uudistuksia.Toki kyse on myös aina tahdosta, arvostuksista, asenteista jne.
http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2012/03/AMK_aloituspaikkavahennykset.html